Olen laatinut itselleni säännön: hyppelen vain saarille joilla en ole ennen käynyt.
Nyt rikon tätä sääntöä, vieläpä törkeästi. Nimittäin aion tehdä vuorokauden mittaisen hypyn saarelle jossa olen ollut ja vieläpä tänä samana vuonna.
No, arvaattekin varmaan etten millään malta pysyä poissa Sifnokselta, tässä naapurisaarella kun olen. Huhtikuisella reissullani niin moni asia siellä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen että olisi melkein rikollista jättää tilaisuus käyttämättä.
Ehdottomasti suurin syy lähteä käymään Sifonksella on saada syödä illallista Cayenne Restaurant -ravintolassa sekä tietysti käydä tervehtimässä Old Captain´s Barin huippukivaa henkilökuntaa. No, keramiikka-Antoniota toki täytyy myös moikata, mutta sitä varten tarvitaan tarkka varosuunnitelma...
Laivayhteyksien perusteella ti-ke välinen yö onnistuisi lyhyelle vierailulle ja niinpä tänä aamuna pakkasin pieneen kassiini sen mitä yhdeksi yöksi tarvitsen ja loput tavarat jätin huoneeseeni Maistralissa. Aamupalan jälkeen kerroin Bobbylle suunnitelmistani ja toivotin hyvät jatkot huomiseen asti.
Ostin lipun (7 eur.) klo 10.30 lähtevään Aqua Jeweliin ja menin satamaan odottelemaan laivan lähtöä. Satamaan oli saapunut rahtilaiva Johanna ja sen purkutöitä seuratessani aika meni mukavasti.
Noustessani laivaan yksi miehistön jäsenistä selvästi tunnisti minut; hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Kohta varmaan alan saada kanta-asiakasalennusta!!!
Kamaresin satamassa oli hyörinää. Laivasta jäi yllättävän paljon porukkaa lisäkseni pois ja paljon näytti olevan myös sakkia tulossa kyytiin. Suuntasin kohti kylää ensimmäisenä tavoitteenani löytää majoitus yötä varten. Pohdittuani asiaa monelta kantilta, päädyin hakemaan majoitusta Kamaresista. Toinen vaihtoehto olisi ollut pääkaupunki Apollonia, jossa suunniteltu illalliseni tapahtuisi.
Löysin vapaan huoneen kylän laidalta Myrto Hotellista. Huone oli todella kiva ja minulle ensin kerrottu hinta yhdestä yöstä oli 40 euroa. Sain kuitenkin neuvoteltua hinnan 30 euroon.
Majoituttuani lähdin tietenkin ensimmäisenä Cafe Stavrokseen Frappelle. Seurailin kadun ihmisvilinää ja naureskelin sille kuinka paljon hiljaisempi ja autiompi kylä oli ollut huhtikuussa.
Kahviteltuani ja päivtettyäni blogia, astelin Old Captain´s Barin. Heti astuttuani sisään kuulin tutun kovan miesäänen: "Hey, Finland is back!".
Olipa mukavaa kun saa niin lämpimän vastaanoton kaikkine päivittelyineen ja uteluineen. Ja kysely oli molemminpuoleista. Paikan omistaja Kelly tuli myös pian paikalle ja oli ihan yhtä yllättynyt löytäessään minut baaristaan. Kun kysyin miten kesä oli mennyt, ensimmäinen asia minkä hän kertoi oli, että melkein heti lähtöni jälkeen he olivat saaneet pienen ryöpyn suomalaisia asiakkaita. Sanoin ettei se ollut varmaankaan täysin sattumaa sillä olin kovasti kehunut sekä Sifnosta että Kellyn baaria blogissani. Yksi paikalla olleista asiakkaista tokaisi siihen että kenties olisin oikeutettu pieneen provikkaan... :-)
Lyhyen jutustelun jälkeen päätin lähteä lounalle, olihan kello jo yli kaksi iltapäivällä. Valitsin paikan ja olin juuri ottamassa pöytää rantaviivasta kun paikan emäntä (se sama pienenpieni parrakas nainen joka huhtikuussa tarjosi tolkuttoman hyvän ja edullisen lounaan) oli jo siirtämässä minua pienempään pöytään. Tohkeissaan hän hoki että iso ryhmä oli tulossa syömään. Hiukan ihmettelin asiaa, mutta yhtäkkiä tavernan eteen pysähtyi bussi ja paikka alkoi kuhista paikallisen eläkeläisten kerhon mummoja ja pappoja. Siinä sitä riittikin viihdettä tälle lounaalle! :)
Lounaan - perinteisesti tsatsiki ja moussaka - jälkeen suunnittelin käyntiä Antonion keramiikkapajalla. Ne varotoimenpiteet joista kerroin olivat juurikin matalan profiilin pitäminen ja se etten kertoisi illallissuunnitelmistani. Antonio oli ihan mukava, mutta myös osasi tarjoutua seuraan suhteellisen tehokkaasti....
Siinä lounaalla istuessani kuitenkin kuulin takaani tutun äänen. Antonio oli löytänyt minut. Tapansa mukaan hän ei ollut ollenkaan ihmeissään nähdessään minut; hän vaatimattomasti kertoi viime yönä nähneensä unta että kaunis nainen tulee saarelle.... Samat jutut siis edelleen... :-)
Lupasin poiketa keramiikkapajalla myöhemmin mutta en lupautunut Antonion heti laatimiin suunnitelmiin seuraavalle päivälle.
Lounaan jälkeen kävin uimassa. Vesi on todella lämmintä. Kamaresin ranta on matala, hiekkapohjainen ja kirkasvetinen mutta ei sieltä puhtaimmasta päästä. Tällaisten pienten lahdenpoukamissa olevien satamakylien ongelma on että kylien omilla rannoilla vesi ei todellakaan ole kovin puhdasta jatkuvan laivaliikenteen ja ympärillä olevan asutuksen takia.
Onneksi olin valinnut löysän mekon päälleni sillä tämän jälkeen kyllä vatsa oli piukeana. En tiedä välittyykö se valokuvista mutta annokset ovat ISOJA, eivät siis mitään pientä piperrystä. Jos vaikka vertaatte alkuruuan "kakun" kokoa vieressä olevaan 0,5 litran viinikarahvin pohjaan tai uskotte kun sanon että kana-annoksen paistinpannu oli ihan normaalin paistinpannun kokoinen, niin saatte jonkinlaisen käsityksen annosten koosta.
Kaikista käsittämättömintä tässä on se, että tämä kaikki - alkuun leipää ja humus-tahnaa, alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, iso pullo mineraalivettä, 0,5 litraa valkoviiniä ja tietenkin hyvä palvelu - maksoi yhteensä 20 euroa. Kaksikymmentä euroa!!!
Olisin tuntenut itseni rikolliseksi jos en olisi jättänyt toista mokomaa tipiksi.
Tämän ravintolan tavoite on tehdä peruskreikkalaisista ruuista (tarkemmin Egeanmeren alueen keittiöstä) uudella tavalla taidetta ja sitten tarjota se edulliseen hintaan. Kaikki ravintolan alkuruuat ovat 3-5 euroa ja mikään annos pääruuistakaan ei maksa yli kymmentä euroa.
Illallisen jälkeen kiittelin ja hyvästelin isäntäpariskunnan ja lupasin palata takaisin. Menkää tekin!
Niin, se rangaistus.... No se on se dieetti mikä alkaa heti kun pääsen kotiin!!!
Nyt rikon tätä sääntöä, vieläpä törkeästi. Nimittäin aion tehdä vuorokauden mittaisen hypyn saarelle jossa olen ollut ja vieläpä tänä samana vuonna.
No, arvaattekin varmaan etten millään malta pysyä poissa Sifnokselta, tässä naapurisaarella kun olen. Huhtikuisella reissullani niin moni asia siellä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen että olisi melkein rikollista jättää tilaisuus käyttämättä.
Ehdottomasti suurin syy lähteä käymään Sifonksella on saada syödä illallista Cayenne Restaurant -ravintolassa sekä tietysti käydä tervehtimässä Old Captain´s Barin huippukivaa henkilökuntaa. No, keramiikka-Antoniota toki täytyy myös moikata, mutta sitä varten tarvitaan tarkka varosuunnitelma...
Laivayhteyksien perusteella ti-ke välinen yö onnistuisi lyhyelle vierailulle ja niinpä tänä aamuna pakkasin pieneen kassiini sen mitä yhdeksi yöksi tarvitsen ja loput tavarat jätin huoneeseeni Maistralissa. Aamupalan jälkeen kerroin Bobbylle suunnitelmistani ja toivotin hyvät jatkot huomiseen asti.
Ostin lipun (7 eur.) klo 10.30 lähtevään Aqua Jeweliin ja menin satamaan odottelemaan laivan lähtöä. Satamaan oli saapunut rahtilaiva Johanna ja sen purkutöitä seuratessani aika meni mukavasti.
Noustessani laivaan yksi miehistön jäsenistä selvästi tunnisti minut; hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Kohta varmaan alan saada kanta-asiakasalennusta!!!
Kamaresin satamassa oli hyörinää. Laivasta jäi yllättävän paljon porukkaa lisäkseni pois ja paljon näytti olevan myös sakkia tulossa kyytiin. Suuntasin kohti kylää ensimmäisenä tavoitteenani löytää majoitus yötä varten. Pohdittuani asiaa monelta kantilta, päädyin hakemaan majoitusta Kamaresista. Toinen vaihtoehto olisi ollut pääkaupunki Apollonia, jossa suunniteltu illalliseni tapahtuisi.
Löysin vapaan huoneen kylän laidalta Myrto Hotellista. Huone oli todella kiva ja minulle ensin kerrottu hinta yhdestä yöstä oli 40 euroa. Sain kuitenkin neuvoteltua hinnan 30 euroon.
Majoituttuani lähdin tietenkin ensimmäisenä Cafe Stavrokseen Frappelle. Seurailin kadun ihmisvilinää ja naureskelin sille kuinka paljon hiljaisempi ja autiompi kylä oli ollut huhtikuussa.
Kahviteltuani ja päivtettyäni blogia, astelin Old Captain´s Barin. Heti astuttuani sisään kuulin tutun kovan miesäänen: "Hey, Finland is back!".
Olipa mukavaa kun saa niin lämpimän vastaanoton kaikkine päivittelyineen ja uteluineen. Ja kysely oli molemminpuoleista. Paikan omistaja Kelly tuli myös pian paikalle ja oli ihan yhtä yllättynyt löytäessään minut baaristaan. Kun kysyin miten kesä oli mennyt, ensimmäinen asia minkä hän kertoi oli, että melkein heti lähtöni jälkeen he olivat saaneet pienen ryöpyn suomalaisia asiakkaita. Sanoin ettei se ollut varmaankaan täysin sattumaa sillä olin kovasti kehunut sekä Sifnosta että Kellyn baaria blogissani. Yksi paikalla olleista asiakkaista tokaisi siihen että kenties olisin oikeutettu pieneen provikkaan... :-)
Lyhyen jutustelun jälkeen päätin lähteä lounalle, olihan kello jo yli kaksi iltapäivällä. Valitsin paikan ja olin juuri ottamassa pöytää rantaviivasta kun paikan emäntä (se sama pienenpieni parrakas nainen joka huhtikuussa tarjosi tolkuttoman hyvän ja edullisen lounaan) oli jo siirtämässä minua pienempään pöytään. Tohkeissaan hän hoki että iso ryhmä oli tulossa syömään. Hiukan ihmettelin asiaa, mutta yhtäkkiä tavernan eteen pysähtyi bussi ja paikka alkoi kuhista paikallisen eläkeläisten kerhon mummoja ja pappoja. Siinä sitä riittikin viihdettä tälle lounaalle! :)
Lounaan - perinteisesti tsatsiki ja moussaka - jälkeen suunnittelin käyntiä Antonion keramiikkapajalla. Ne varotoimenpiteet joista kerroin olivat juurikin matalan profiilin pitäminen ja se etten kertoisi illallissuunnitelmistani. Antonio oli ihan mukava, mutta myös osasi tarjoutua seuraan suhteellisen tehokkaasti....
Siinä lounaalla istuessani kuitenkin kuulin takaani tutun äänen. Antonio oli löytänyt minut. Tapansa mukaan hän ei ollut ollenkaan ihmeissään nähdessään minut; hän vaatimattomasti kertoi viime yönä nähneensä unta että kaunis nainen tulee saarelle.... Samat jutut siis edelleen... :-)
Lupasin poiketa keramiikkapajalla myöhemmin mutta en lupautunut Antonion heti laatimiin suunnitelmiin seuraavalle päivälle.
Levättyäni hotellilla hetken valmistauduin iltaan. Kävin Old Captain´s baarissa lasillisella ja ihailn auringonlaskun värejä. Vesi, ranta, koko ympäristö muuttuu valon vähenemisen myötä ja värit ovat satumaisia.
Sitten hyppäsin taksiin joka vei minut Apolloniaan. Kylien välillä liikennöi toki bussikin, mutta aikataulu ei oikein sopinut omaani. Totesin, että illallisen jälkeen minun täytyy tulla myös taksilla takaisin sillä viimeinen bussi takaisin Kamaresiin lähtisi jo klo 21.00. Taksi maksaa noin 7 euroa suuntaansa.
Apolloniassa suuntasin heti varsinaiseen "pyhiinvaelluskohteeseeni" eli jumalaisen ruuan lähteille ravintola Cayenneen. Cayenne on siis nuoren kokin, Nikos Neroutsosin kunnianhimoinen projekti. Edellisellä käynnilläni hurmaannuin täysin Nikoksin ruokaan kuin myös hänen taiteeseensa jota on esillä ravintolan seinillä.
Käyntini jälkeen Nikos liitti minut ravintolan Facebook ryhmään ja olen sitä kautta seurannut paikan kuulumisia.
No, tällä kertaa minut otti vastaan nuori nainen joka ohjasi minut istumaan pöytään kattoterassille. Kysyin naiselta heti onko Nikos töissä ja hän vastasi myöntävästi. Pyysin kokin paikalle. Nikos tuli ja myös hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Hän esitteli tarjoilijanaisen vaimokseen ja siinä sitten juttelimme hetken kuulumisia vaihtaen ja edellistä käyntiäni muistellen.
Sain ruokalistan, mutta sanoin Nikosille että hän saa täysin päättää mitä minulle tarjoaa. Minä luotan kokkiin sata prosenttisesti ja hän saa pistää parastaan! Sanoin, että olin tullut Sifnokselle vain hänen loistavien annostensa takia sillä sitten kun hän saa ensimmäisen Michelin tähden, minulla ei varmaankaan enää ole varaa tulla. Hämmentynyt kokki palasi naureskellen ja päätään pyöritellen takaisin keittiöön työnsä ääreen.
No tässä sitten teillekin silmänruokaa...
Alkuruuaksi minulle tuotiin annos jossa on pohjalla kuivista tumman leivän muruista kostuttamalla rakennettu kakku, ikään kuin kakkupohja. Välissä on fetajuustoa ja päällä hakattua tuoretta tomaattia ja punasipulia. Annoksen kruunaa makeahko balsamico-siirappikastike.
Pääruuaksi sain kana-annoksen suoraan pannussa. Kana oli paistettu valkoviinissä aurinkokuivattujen tomaattien kanssa ja maustettu valkosipulilla. Lisäkkeenä oli paistettuja pitäleipäkolmioita ja neulanohuita ranskalaisia. Kana oli täydellisen pehmeää ja mureaa ja pannun pohjalle kasaan keittynyt kastike oli huikean hyvää.
Jälkiruuaksi tarjoiltiin perinteinen suklaamousse, suklaakastikkeella ja kermavaahdolla. Nams!
Onneksi olin valinnut löysän mekon päälleni sillä tämän jälkeen kyllä vatsa oli piukeana. En tiedä välittyykö se valokuvista mutta annokset ovat ISOJA, eivät siis mitään pientä piperrystä. Jos vaikka vertaatte alkuruuan "kakun" kokoa vieressä olevaan 0,5 litran viinikarahvin pohjaan tai uskotte kun sanon että kana-annoksen paistinpannu oli ihan normaalin paistinpannun kokoinen, niin saatte jonkinlaisen käsityksen annosten koosta.
Kaikista käsittämättömintä tässä on se, että tämä kaikki - alkuun leipää ja humus-tahnaa, alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka, iso pullo mineraalivettä, 0,5 litraa valkoviiniä ja tietenkin hyvä palvelu - maksoi yhteensä 20 euroa. Kaksikymmentä euroa!!!
Olisin tuntenut itseni rikolliseksi jos en olisi jättänyt toista mokomaa tipiksi.
Tämän ravintolan tavoite on tehdä peruskreikkalaisista ruuista (tarkemmin Egeanmeren alueen keittiöstä) uudella tavalla taidetta ja sitten tarjota se edulliseen hintaan. Kaikki ravintolan alkuruuat ovat 3-5 euroa ja mikään annos pääruuistakaan ei maksa yli kymmentä euroa.
Illallisen jälkeen kiittelin ja hyvästelin isäntäpariskunnan ja lupasin palata takaisin. Menkää tekin!
Niin, se rangaistus.... No se on se dieetti mikä alkaa heti kun pääsen kotiin!!!
Säännöt on tehty rikottaviksi tai siis ei sääntöä ilman poikkeusta tai siis että poikkeus tekee säännön. Tässä mitään rangaistusta tarvita, korkeintaan 6 kuukauden ehdonalainen jälkiruokien suhteen. Salille kaveriksi? T. Irma
VastaaPoista