Aamu on ihmisen parasta aikaa...
Auringon sarastaessa nousin ylös, aivan edellispäivänä tekemäni suunnitelman mukaisesti ja jätin aamutoimet minimiin. Pakkasin mukaan tarpeeksi vettä, aurinkorasvan, pyyhkeen, kirjan ja kameran. Kello kahdeksan jälkeen olin valmis lähtöön.
Tämän päivän ohjelmaan kuului retki vajaan 4 kilometrin päässä sijaitsevalle rannalle Kioniaan.
Ja syy aikaiseen lähtööni oli ilmeinen; tarkoituksenani oli päätyä rannalle lihasvoimalla eli tossua vaan toisen eteen ja niin edelleen. Markos oli vakuuttanut minulle edellisenä iltana että reitti ei tulisi olemaan mitään vuorikiipeilyä joten uskalsin vähemmälläkin patikointikokemuksella lähteä matkaan.
Ja syy aikaiseen lähtööni oli ilmeinen; tarkoituksenani oli päätyä rannalle lihasvoimalla eli tossua vaan toisen eteen ja niin edelleen. Markos oli vakuuttanut minulle edellisenä iltana että reitti ei tulisi olemaan mitään vuorikiipeilyä joten uskalsin vähemmälläkin patikointikokemuksella lähteä matkaan.
Ihan asfalttitietähän sinne Kioniaan mennään eli tie on helppokulkuinen ja se kulkee koko ajan lähellä rantaa joten isoja korkeuserojakaan ei ole.
Matkani kesti vajaan tunnin sisältäen ensin kaupungissa pysähdyksen leipomoon (ostin pasteijan aamupalaksi/matkaevääksi) ja yhden stopin kauniilla kirkolla.
Matkanteko oli muuten helppoa mutta järkyttävän kova tuuli teki siitä välillä taistelua. Joutui ihan aikuisten oikeasti toisinaan puskemaan vastatuuleen. Koko täälläoloaikani on tuullut todella kovaa ja nimenomaan maalta, vuorilta päin. Ei siis mereltä niin kuin voisi kuvitella. Ja mielestäni tuuli on päivä päivältä voimistunut.
Pilviä tosin ei näy missään ja toisaalta tuuli myös viilentää.
Pilviä tosin ei näy missään ja toisaalta tuuli myös viilentää.
Matkan varrella ennen Kioniaa on Poseidonin temppelin rauniot ja amfiteatteri. Tarkoituksenani oli tutustua myös niihin mutta tietenkin maanantaina "ulkomuseo" oli kiinni. Raunioista sai kuitenkin jonkinlaisen käsityksen rauta-aidan takaakin.
Perillä Kioniassa on suhteellisen hieno ranta, muutama taverna sekä saaren ainut "pakettimatkahotelli" Tinos beach. Ja rauhallista. Rannalla ei ollut ketään.
No, ei kellokaan vielä ollut kuin yhdeksän kieppeillä...
Stephen ja Bianka olivat eilen kertoneet saaren eteläkärjessä olevasta rannasta joka on kuin "nurmikkoa" eli hiekka on niin vihreää että kauempaa sitä erehtyy luulemaan tuoreeksi nurmikoksi. Tuota samaa hiekkaa löysin myös muutamista kohdista täältä Kioniasta. Hauskan väristä!
Asettauduin rannalle aurinkotuoliin ja avasin kirjan. Lukemisesta ja olemisesta ei meinannut tulla kuitenkaan mitään sillä tuuli oli niin kova. Ranta ei siis ole yhtään suojaisa.
Tunnin siinä jaksoin kärvistellä ja sen jälkeen pakkasin tavarat laukkuun ja lähdin takaisin päin. Vaikka lämpötila oli +25, ei siitä ollut mitään havaintoa iholla kovan tuulen vuoksi.
Hotellille päästyäni kello oli 11 ja päivä vielä ikään kuin vasta aluillaan. Tankkasin mukaani lisää vettä ja suuntasin kulkuni seuraavaan kohteeseen, Agios Fokasin rannalle Tinoksen kaupungin toiselle puolelle.
Sinne matka oli lyhyempi, vajaa kilometri, mutta ranta itsessään oli varmaan sen toisen kilometrin.
Kävelin ensin pikkukivillä ja sitten vesirajassa aaltojen huuhtoessa varpaitani. Lahjomattoman lämpömittarini mukaan vesi oli +25 ja päivä oli kuin morsian, paitsi että täälläkin tuuli niin että heikkoa teki. Lentävä hiekka pisteli sääriä ja tunkeutui joka paikkaan.
Paljoa ei ole tästä päivästä kerrottavaa, pari onnetonta yritystä viettää rantaelämää. Mutta kaloreita varmasti tänään paloi ihan mukavasti.
Minulla on huonevaraus Agnantiossa tiistaille asti ja niinpä pohdin jälleen jatkosuunnitelmia. Päätin lähteä jatkamaan matkaa ja vaihtoehdoista Syros tuntui parhaalta.
Niinpä kerroin hotellin isännälle aikeistani ja hän lupasi heittää minut satamaan tiistaina iltapäivällä. Blue Star Ithaki lähtisi matkaan klo 15.00.
Viimeistä iltaa Tinoksella vietin kierrellen ja kahvilassa istuen. Kävin moikkaamassa Lauttasaaren Pavlosta ja jäin syömään tavernaan vielä toistamiseen. Tällä kertaa valitsin listalta Stifadoa joka on "kreikkalaisten karjalanpaistia" eli perinteinen lihapata jossa on paljon sipulia ja tomaattinen kastike. Liha aivan suli kielelle!
Kylläpä uni maittoi pitkän päivän jälkeen!
Hotellille päästyäni kello oli 11 ja päivä vielä ikään kuin vasta aluillaan. Tankkasin mukaani lisää vettä ja suuntasin kulkuni seuraavaan kohteeseen, Agios Fokasin rannalle Tinoksen kaupungin toiselle puolelle.
Sinne matka oli lyhyempi, vajaa kilometri, mutta ranta itsessään oli varmaan sen toisen kilometrin.
Kävelin ensin pikkukivillä ja sitten vesirajassa aaltojen huuhtoessa varpaitani. Lahjomattoman lämpömittarini mukaan vesi oli +25 ja päivä oli kuin morsian, paitsi että täälläkin tuuli niin että heikkoa teki. Lentävä hiekka pisteli sääriä ja tunkeutui joka paikkaan.
Paljoa ei ole tästä päivästä kerrottavaa, pari onnetonta yritystä viettää rantaelämää. Mutta kaloreita varmasti tänään paloi ihan mukavasti.
Minulla on huonevaraus Agnantiossa tiistaille asti ja niinpä pohdin jälleen jatkosuunnitelmia. Päätin lähteä jatkamaan matkaa ja vaihtoehdoista Syros tuntui parhaalta.
Niinpä kerroin hotellin isännälle aikeistani ja hän lupasi heittää minut satamaan tiistaina iltapäivällä. Blue Star Ithaki lähtisi matkaan klo 15.00.
Viimeistä iltaa Tinoksella vietin kierrellen ja kahvilassa istuen. Kävin moikkaamassa Lauttasaaren Pavlosta ja jäin syömään tavernaan vielä toistamiseen. Tällä kertaa valitsin listalta Stifadoa joka on "kreikkalaisten karjalanpaistia" eli perinteinen lihapata jossa on paljon sipulia ja tomaattinen kastike. Liha aivan suli kielelle!
Vielä ennen nukumaan menoa istuin jälleen tutussa seurassa Poseidonion terassilla. Vedet silmissä sai nauraa Stephenin ja Biankan jutuille! He olivat erikoinen ja hauska pariskunta. Vaihdoimme yhteystietoja ja halausten kera toivotimme toisemme tervetulleiksi vierailulle kapunkeihimme. Täytynee vihdoin lähteä käymään Berliinissä lähiaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti