Konttaamalla isolle kirkolle

Perjantaiaamuna todistin auringonnousua sillä eihän minua tietenkään nukuttanut aikaisen aamurytmin jäätyä päälle. Aikaa aamutoimiin oli siis runsaasti ja kahdeksan jälkeen olin jo hotellin tarjoamalla aamupalalla.

Hotelli Poseodonio on aivan loistava, suosittelen lämpimästi! Huoneeni ylimmässä kerroksessa on siisti, kaikki toimii ja aamupala kuuluu hintaan (35 e/vrk).

Ainut harmi on etten saanut huonetta parvekkeella ja merinäköalalla, mutta ei kirkossa ja vuorimaisemassakaan mitään vikaa ole.

Lisäksi jokaisessa kerroksessa on yksi yhteisessä käytössä oleva iso parveke jossa voi käydä ihailemassa maisemia ja seuraamassa rantapromenadin ihmisvilinää.

Tinos osoittautui heti ensimmäisenä päivänä paljon vilkkaammaksi paikaksi kuin kuvittelin. Ajattelin tulevani pieneen, rauhalliseen kylään mutta tämähän on eläväinen paikka. Mutta matkailijat täällä ovat kreikkalaisia. Muun maalaisia turisteja on vain ihan kourallinen. Kaikki kyltitykset, aikataulut, ruokalistat, puheensorina ovat kreikkaa (ja englantia). Ja mikä parasta; ravintolat ovat kaikki perinteistä kreikkalaista ruokaa tarjoavia. Täällä ei siis näy pizzerioita, englantilaisia aamiaisia tai edes irkkupubia. Jo eilisen perusteella oli selvää, että haluan jäädä tänne pidemmäksi aikaa kuin vain etukäteen varaamikseni kahdeksi yöksi.

Sehän tarkoitti sitten sitä että hotellilta piti tiedustella lisäöiden mahdollisuutta. Kysäisin asiaa heti aamupalan jälkeen ja harmistuksekseni sain kuulla että hotelli oli lauantaista eteenpäin aivan täynnä. No se ei kyllä olekaan mikään ihme. Jahas, tästä tulikin sitten heti ohjelmaa tälle päivälle; uuden majoituksen etsintä. Tutkailin asiaa ensin booking.com sivujen kautta ja sieltäkin oli todettavissa että aika vähän on vapaata majoitusta tarjolla, maltilliseen hintaan ainakin. Painoin kuitenkin mieleeni pari hyvältä vaikuttanutta hotellia ja lähdin kierrokselleni.

Päädyin lopulta Agnantio -nimiseen hotelliin ja sovin tulevani lauantaina puolen päivän aikoihin. Heilläkin oli hotelli täynnä; sain viimeisen huoneen. Tässä huoneessa ei valitettavasti olisi parveketta mutta saisin halutessani sunnuntaina vaihtaa parvekkeelliseen huoneeseen. Kuulosti hyvältä. Tein varauksen kolmeksi yöksi eli tiistaille. Jospa sitä sitten jatkaisi matkaa tai mistäpä sitä vielä tietää...

Perjantain "tehtävälistalla" oli vielä pari asiaa: rantapyyhkeen ja paikallisen pre-paid nettiyhteyden hankkimiset. Wienin kentällä oli päähäni yhtäkkiä pälkähtänyt, että olin tyystin unohtanut pakata pyyhkeen! Vaikka tuuli ja aurinko varmasti kuivaavat sen minkä meri kastelee, olisi silti kiva olla jotain minkä päällä maata siellä rannalla. Kylästä löytyy muutamia turistimyymälöitä jotka myyvät rantapyyhkeitä, mutta etsin kaupan joka vakutti enemmän paikallisten vaatekaupalta. Siellä tuskin maksaisin pyyhkeestä ylihintaa.

Koska Tinoksella on vähemmän ulkomaisia turisteja, ei paikallisten englanninkieli ole mitenkään hyvin hallussa. Niinpä löytämässäni vaatekaupassa piti täysin englantia ymmärtämättömän myyjän kanssa tulla toimeen viittomakielellä. Yritin esittää naiselle haluavani ostaa pyyhkeen. Kun hieroin käsilläni käsivarsiani kuivaamisen merkiksi, nainen kuljetti minut pitkähihaisten paitojen osastolle. Pyöritin päätäni. Yritin sanoa hänelle "beach" mutta sekään ei tuottanut tulosta. Sitten tein rintauintiliikkeitä; ja johan naisella sytytti. Hän johdatti minut bikinien luokse. Ei... En nähnyt pyyhkeitä missään. Hetken aikaa sitten kaupassa pyörittyäni löysin itse kasan viikattuja pyyhkeitä liikkeen nurkasta. Myyjää nauratti kun hän tajusi mitä olin hakenut. Kokonaiset 5 euroa maksoin hyvänkokoisesta mutta kevyestä pyyhkeestä. Kuvassa rakastunut pari syleilee auringon laskiessa. Pyyhkeessä lukee HAWAII.

Sitten toisen hankinnan kimppuun. Sain idean Kreikka.net keskustelupalstalta siitä että reissun ajaksi voisin hankkia 3G kannettavaani myös paikallisen pre-paid nettiyhteyden. Ei aina tarvitsisi olla wi-fi:n varassa. Sitten vaan alan myymälää etsimään. Täällä ei sim-kortteja ostella tavan kioskeista. Löysin ensin liikkeen joka ainakin jotenkin liittyi tietokoneisiin ja nettiyhteyksiin. Liikkeessä oli paikalla vanha nainen joka ei tietenkään osannut sanaakaan englantia. Hetken siinä "juteltuamme" nainen soitti jonnekin ja antoi puhelimen minulle. Nuori miesääni toisessa päässä osasi englantia. Kysyin mistä voisin hankkia pre-paid nettiyhteyden jolloin mies neuvoi minut läheiseen nettikahvilaan. Vähän ihmettelin mutta menin kuitenkin sinne kyselemään. Osoittautuikin, että siellä oli vaan ilmainen nettiyhteys... Ei ollut siis mies puhelimessa ymmärtänyt mitä tarkoitin. No pääsin asiassani kuitenkin hiukkasen eteenpäin kun kahvilassa sattui olemaan asiakas joka osasi ohjata minut Vodafonen myymälään muutaman kulman taakse. Kello oli kuitenkin jo yli kaksi joten liike oli suljettu iltapäiväsiestan ajaksi. Klo 18 voisi yrittää uudelleen.

Tänään päätin jättää itse siestat väliin, aikaa oli tuhraantunut jo muutenkin kaikenlaiseen säätämiseen. Suuntasin kulkuni Tinoksen kaikkein tunnetuinta nähtävyyttä kohti. Mainitsin jo aikaisemmin että Tinos on kreikkalaisten lomakohde. Saari on myös ehkäpä Kreikan tärkein pyhiinvaelluskohde. Vuonna 1822 eräs nunna näki näyn jonka opastamana hän neuvoi pellollaan kaivamassa ollutta nuorukaista kaivamaan tietystä paikasta. Ja maasta löytyi vahingoittumaton ikoni. Ikonin löytöpaikalle sitten vuosi myöhemmin rakennettiin Panagia Evangelistra kirkko joka siis seisoo edelleen Tinoksen kaupungin valtiaana, ylhäällä mäen päällä. Ikoni on luonnollisesti kirkossa esillä ja sillä sanotaan olevan parantavia voimia.

Vuoden ympäri, mutta erityisesti elokuussa, kreikkalaiset ortodoksit matkustavat Tinokselle ikonia katsomaan. Ennen ikonin vaikutuspiiriin pääsyä pyhiinvaeltajilla on kuitenkin aikamoinen urakka edessä. Satamapromenadilta johtaa suora, mutta suhteellisen jyrkkä tie ylös kirkolle. Kävellen matka taittuu muutamassa minuuutista, mutta tapana on että uskollisimmat vaeltajat konttaavat nelinkontin matkan ylös kirkolle asti. Tätä varten kadun reunaan on naulattu punainen pehmeä matto.

Yhden konttaajan näin ylös mennessäni. Naisella oli pehmustetut polvisuojat polvissa ja kirkkaat kumihanskat käsissä suojaamassa kadun lialta. Itse kävelin ylös ihan kahdella jalalla.

Pyhiinvaeltajat pysähtyvät ennen loppusuoraa ostamaan kynttilöitä kirkolle vietäväksi. Nämä kynttilät eivät mahtuisikaan vakan alle sillä isoimmat ovat reilusti miehen korkuisia. Kynttilöiden lisäksi kojuissa myydään lasisia ja muovisia pulloja joihin voi lorottaa pyhää vettä kirkon lähteestä/kaivosta.

Minä päätin mennä ilman tuliaisia.

Kirkko on kyllä todella vaikuttava näky, ei ulkoa päin niin perinteisen kirkon näköinen, mutta sisältä kyllä. Ortodoksikirkot ovat kovin krumeluureja ja täynnä kultaa ja kimallusta ja niin oli tämäkin.

Sujautin muutaman kolikon lippaaseen ja sytytin muutaman tuohuksen  - ajatuksen kera.

Kävin näyttämässä silloin tällöin kremppaavaa alaselkääni sille kuuluisalle ikonille ja siirryin sitten ihastelemaan kirkon huikeaa koristelua. Iltapäivä oli hyvä aika vierailla kirkossa (niin kuin Pavlos oli minua neuvonut) sillä kovin pahaa ruuhkaa ei ollut.

Kirkkoreissun jälkeen palasin hotellille suihkuun ja pienelle lepohetkelle.




Klo 18 jälkeen suunnistin Vodafonen liikkeeseen jossa sain taas kerran aivan loistavaa ja ystävällistä palvelua nuorelta tytöltä. Hän totesi heti että pelkkä SIM-kortti ei toimi ilman Vodafonen omaa ohjelmaa. Tyttö latasi netistä ohjelman puolestani koneelle ja testasi sitten omalla kortillaan että yhteys toimii. Näin hän varmisti etten tekisi turhaa ostosta. Yhteistyömme toimi loistavasti: minä vastailin Windowsin suomenkielisiin kysymyksiin ja tyttö asensi ohjelman kreikaksi. Lopuksi hän vielä soitti operaattorin palveluun kysyäkseen miten ohjelman kielen saa vaihdettua suomeksi. 15 pv/2GT kortti maksoi 20 euroa.

Illallista nautin yhdessä rantakadun tavernassa ja ruoka oli kyllä hyvää mutta palvelu jäi hieman jälkeen aikaisemmista.

Ennen nukkumaan menoa istuin vielä hotellin terassilla. Iltaa olivat jääneet töiden jälkeen istumaan myös hotellin sekä viereisen tavernan porukat. He näkivät että istun yksin ja pyysivät minut pöytäänsä. Paikalla olivat Josef (ilmeisesti tavernan omistaja), saksalainen turisti Stefan, tavernan tarjoilijat albanialainen Eva ja venäläinen Larissa sekä tarjoilija vanhempi tarjoilijamies ja -nainen. Siinä turistessa ja nauraessa ilta vierähtikin pikkutunneille. Paikallisten kanssa kaveeraaminen kannattaa aina, sillä sain kuulla että huomenna illalla sataman edessä olevalla aukiolla on iso bozouki esitys. Aivan mahtavaa! Tiedän tasan tarkkaan huomisillan ohjelman!