Nukuin yön huonosti ja heräsin jo ennen seitsemää.
Kaiken pyörimisen ja öisen ajatustyön tuloksena olin tehnyt päätöksen: tänään vaihtuu saari. Huomenna maanantaina olisi useita eri vaihtoehtoja jatkokohteille mutta tänään sunnuntaina vain yksi. Ja se yksi oli juuri se paikka joka lähisaarista eniten kiinnostaa: Serifos. Sikinokselta suoraan Serifokselle pääsi aikataulun mukaan vain 2 kertaa viikossa joten tänään oli lähdettävä jos sinne mieli.
Mutta tässä suunnitelmassa oli muutamia ongelmia. Ensinnäkin laiva lähtisi jo klo 10.55. Toiseksi en ole sopinut Lucasin kanssa että olisin lähdössä ja kolmanneksi suurin ongelma: minulla ei ole lippua. Opaskirjan mukaan, poiketen monesta muusta saaresta, Sikinoksella laivalippuja myyvä toimisto on Chorassa, ei satamakylässä niin kuin yleensä. Minun pitäsi siis päästä käymään "isolla kirkolla" ennen laivan lähtöä. Bussiaikatauluista sunnuntaille ei ollut tietoakaan eikä myöskään siitä olisiko koko lipputoimisto auki sunnuntaina. Suostuisikohan joku käyttämään minua Chorassa jos maksan bensat?
No, tein nopean mutta päättäväisen suunnitelman. Laitoin itseni lähtökuntoon, pakkasin laukut sängylle valmiiksi ihan siltä varalta että lähtöni onnistuisi ja klo 8.30 suuntasin alas kylään. Tarkoituksenani oli syödä aamiaista Lucasin terassilla ja samalla kysyä neuvoa lippujen suhteen.
Kun olin kävelemässä tietä kylään, kohtalo puuttui peliin. Minua vastaan ajoi bussi. Sillä pääsisin choraan! Viittasin pysähtymismerkin ja nousin kyytiin. Bussissa tuli mieleeni, että mitäs jos lipputoimisto ei ole auki näin aikaisin sunnuntaiaamuna ja mihinkähän aikaan bussi lähtee takaisin...
Chorassa kiertelin ja etsin liputoimistoa, mutta en löytänyt sitä mistään. Ja uskoin että vaikka olisin löytänytkin, se olisi ollut kiinni. Lopulta vastaani käveli nainen jolta päätin kysyä asiaa. Hän näytti paikan jossa lipputoimisto oli ennen sijainnut mutta se oli lopettanut toimintansa. Nainen arveli, että lippu ostetaan tätänykyä joko satamasta tai sitten laivasta. Voihan veljet! Olinko tullut tänne ihan turhaan?
Pohdin vielä hotellillani nököttäviä laukkuja. Sitten keksin katsoa netistä Lucas Roomsin kotisivut ja sieltä heidän puhelinnumeron. Puhelinsoitolla sain järjestettyä niin että he hakevat laukkuni huoneestani ja tuovat ne minulle satamaan. Asiathan alkavat järjestyä!
Express Pegasus saapui ja lähti ajoissa (myös satamassa olleen aikataulun mukaan) tasan klo 10.55. Ja minä olin kyydissä, laukkuineni. Lipun todella voi ostaa satamassa olevasta toimistosta joka on aina auki ennen laivojen lähtöä. En ole vielä koskaan kuullut tai todennut että lippuja myytäisi laivoissa. Jossakin on siis oltava toimisto sitä varten. Lippu Serifokselle maksaa 18 euroa.
Merimatka sujui jälleen leppoisasti. Laiva oli aika täynnä porukkaa. Tämä oli luonnollista sillä oli sunnuntai ja kreikkalaiset viikonloppulomailijat olivat matkalla takaisin Ateenaan.
Matkalla laiva pysähtyi Folegandroksella, Kimoloksella ja vielä Sifnoksella. Oli mukavaa nähdä tuttu Kamaresin satama. Tuntui vaikealta ajatella että siitä oli vain puoli vuotta kun olin viettänyt muutaman hauskan päivän Sifnoksella. Tähyilin näkyisikö keramiikka-Antonion sinistä Alfa Romeota missään, mutta en nähnyt.
Vain 10 minuuttia aikataulusta myöhässä klo 15.10 saavuimme Serifokselle, Livadian satamakylään.
Laivasta poistuttaessa alakannella kierteli nainen listan kanssa, kyseli kuka kukin on ja yliviivasi sitten nimiä listasta sitä mukaa. Tätä en ollut ennen nähnyt. Jostain syystä hän löysi minun sukunimeni listastaan nopeasti :)
Ilmeisesti tällä varmistetaan se, että kukaan ei osta lippua lähisaarelle ja matkusta sitten jäniksenä Ateenaan.
Heti totesin tehneeni oikean ratkaisun vaihtaessani saarta. Livadia on myös pieni kylä, mutta todella paljon eloisampi ja houkuttelevamman oloinen.
Huoneentarjoajia ei ollut satamassa yhtään mikä sekin oli oikeastaan todella kiva juttu. Olin kartasta katsonut että kylän rantabulevardi on täynnä hotelleja ja huoneita. Niinpä minulle jäi mahdollisuus käydä kysymässä useammasta paikasta. Opaskirjan mukaan Serifoksella ei ole pulaa majoituksesta ja se nyt ainakin näytti pitävän paikkansa. Kävelin melkein rantabulevardin päähän kun bongasin kadun tyylikkäimmän hotellin, Hotelli Maistralin. Ajattelin sen olevan kalleimmasta päästä, mutta päätin kuitenkin käydä kysymässä oliko vapaita huoneita ja mitä ne kustantaisivat. Suunnittelin myös että ainahan voisin olla vain yhden yö ja etsiä sitten ajan kanssa vähän edullisempaa majoitusta.
Hotellia pyörittää hauska vanhempi herra. Hän katseli kortistojaan ja pähkäili mitä hänellä olisi tarjota. Lopulta hän sanoi että yhdeksi yöksi saisin huoneen merinäköalalla, mutta sitten joutuisin vaihtamaan huonetta seuraavaksi yöksi. Huoneen hinta olisi 25 euroa. Mitäh?? Vain 25 euroa? Sanoin herralle että kaupat tuli ja hän näytti minulle huoneeni.
Olin jälleen kerran pyörtyä onnesta! Mikä parveke! Ja tilavin kylpyhuone Kreikassa ikinä!
Tässä kohtaa täytyy aina muistaa että majoitusta Kreikassa on monenmoista. Tämä oli kuitenkin hotelli mikä tarkoittaa mm. sitä että siivooja käy päivittäin, ainakin hakemassa roskat. Siis myös sen WC:n roskiksen johon laitetaan vessapaperit. Rooms-tyyppisessä majoituksessa olet siinäkin asiassa oman onnesi nojassa eli jätehuollosta on huolehdittava itse.
Majoittumisen jälkeen hoidin perustoimet: kauppa ja kevyt lounas.
Sitten uimaan!
Talviturkkini jäi siis tällä kertaa Livalian lämpimiin rantavesiin. Puolentoista tunnin pulikoinnin jälkeen palasin hotellille suihkuun ja valmistautumaan iltaa varten.
Illallista söin yhdessä rantabulevardin tavernoista. Huomasin heti, että hintataso täällä oli huomattavasti korkeampi kuin muilla käymilläni saarilla. Toisaalta voi olla että valitsin tavernan väärästä paikasta niin tähän illalliselle kuin aikaisemmalle lounaallekin, eli aivan rannasta. Ehkä kylän laidoilla tai pienemmmillä kujilla olisi niitä "paikallisten" kuppiloita. Aika fiini oli tämäkin illallispaikkani.
Tilasin vihreän salaatin alkuun ja kyselin tuoreen kalan perään. Tälläkin kertaa tarjoilija kutsui minut keittiöön itse valitsemaan kalan.
Ruoka oli todella hyvää, mutta niin oli laskukin. Vihreä salaatti, 0,5 litraa talon viiniä ja se grillattu kala tekivät yhteensä 37 euroa! Tästä se kala oli reilut 25 euroa.
Joka tapauksessa olin todella tyytyväinen päätökseeni vaihtaa maisemaa, Livadia vaikutti todella mukavalta lomailupaikalta. Ja ravintola jossa juuri söin oli kiinnostunut asiakkaistaan. Jokaisesta pöydästä pidettiin huolta ja tunnelma oli kodikas. Hyvän palvelun lisäksi minä sittenkin taidan kaivata hieman enemmän ihmisvilinää ja tapahtumia ympärilleni. Ehkäpä kaipuuni lähes autiolle saarelle, yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen on tyydytetty (nyt ja jo aikaisemmilla reissuilla) ja nyt oli mukava saada vähän actionia!
Jotain sitä oppii itsestään joka päivä. Tärkeää lienee kuunnella sisintään ja sitten myös oikeasti tehdä miltä tuntuu. Sikinoksella tuntui siltä etten kuulu sinne ja tyytymättömyyden tunne kasvoi vaan. Ja kaiken kukkuraksi tästä tyytymättömyydestä tuntee vielä syyllisyyttä! "Mitä sinä siinä valitat kun olet lomalla? Nauti! Kaverisi ovat kylmässä Suomessa ja töissä ja sinä vaan uikutat. Kylä on liian pieni, ihmiset etäisiä ja on vielä niin kuumakin!" Se jos mikä on perisuomalaista ja aivan turhaa.
Jos jotain olen nyt oppinut niin on ihan OK haluta enemmän, on ihan OK vaatia parempaa vastinetta rahoileen ja mikä tärkeintä AJALLEEN. Aika on arvokasta ja sitä pitää kohdella sen mukaisesti. Minä itse ja minun toiveeni ovat arvokkaita ja niille pitää antaa mahdollisuus toteuttaa itseään. Syroksella tapaamani A.J. sanoi minulle useaan otteeseen keskustelumme aikana: "Go for it! Just do it!" Ei liene tämäkään kohtaaminen ollut "vain" sattumaa...
Mutta tässä suunnitelmassa oli muutamia ongelmia. Ensinnäkin laiva lähtisi jo klo 10.55. Toiseksi en ole sopinut Lucasin kanssa että olisin lähdössä ja kolmanneksi suurin ongelma: minulla ei ole lippua. Opaskirjan mukaan, poiketen monesta muusta saaresta, Sikinoksella laivalippuja myyvä toimisto on Chorassa, ei satamakylässä niin kuin yleensä. Minun pitäsi siis päästä käymään "isolla kirkolla" ennen laivan lähtöä. Bussiaikatauluista sunnuntaille ei ollut tietoakaan eikä myöskään siitä olisiko koko lipputoimisto auki sunnuntaina. Suostuisikohan joku käyttämään minua Chorassa jos maksan bensat?
No, tein nopean mutta päättäväisen suunnitelman. Laitoin itseni lähtökuntoon, pakkasin laukut sängylle valmiiksi ihan siltä varalta että lähtöni onnistuisi ja klo 8.30 suuntasin alas kylään. Tarkoituksenani oli syödä aamiaista Lucasin terassilla ja samalla kysyä neuvoa lippujen suhteen.
Kun olin kävelemässä tietä kylään, kohtalo puuttui peliin. Minua vastaan ajoi bussi. Sillä pääsisin choraan! Viittasin pysähtymismerkin ja nousin kyytiin. Bussissa tuli mieleeni, että mitäs jos lipputoimisto ei ole auki näin aikaisin sunnuntaiaamuna ja mihinkähän aikaan bussi lähtee takaisin...
Chorassa kiertelin ja etsin liputoimistoa, mutta en löytänyt sitä mistään. Ja uskoin että vaikka olisin löytänytkin, se olisi ollut kiinni. Lopulta vastaani käveli nainen jolta päätin kysyä asiaa. Hän näytti paikan jossa lipputoimisto oli ennen sijainnut mutta se oli lopettanut toimintansa. Nainen arveli, että lippu ostetaan tätänykyä joko satamasta tai sitten laivasta. Voihan veljet! Olinko tullut tänne ihan turhaan?
No, ei auttanut muu kuin toivoa että bussi lähtee aikataulun mukaisesti klo 10 takaisin Aloproniaan. Silloin minulla olisi vielä mahdollisuuksia ehtiä laivaan. Istuin bussipysäkin vieressä olevaan kahvilaan ja tilasin frappen ja kinkku-juusto toastin. Tulipahan nyt sitten ainakin aamiainen nautittua kaunista maisemaa ihaillen.
Joillakin muillakin oli aamuruokailut menossa...
Kahvilassa työskennellyt nainen vahvisti asian: lipputoimisto on nykyään satamassa. Eniten harmitti se että jos en olisi hypännyt bussiin vaan mennyt suunnitelmani mukaisesti aamiaiselle Lucasin tavernaan, asia olisi selvinnyt heti. Minä saan näköjään seikkailua järjestettyä itselleni menin minne vaan...
Joillakin muillakin oli aamuruokailut menossa...
Kahvilassa työskennellyt nainen vahvisti asian: lipputoimisto on nykyään satamassa. Eniten harmitti se että jos en olisi hypännyt bussiin vaan mennyt suunnitelmani mukaisesti aamiaiselle Lucasin tavernaan, asia olisi selvinnyt heti. Minä saan näköjään seikkailua järjestettyä itselleni menin minne vaan...
Pohdin vielä hotellillani nököttäviä laukkuja. Sitten keksin katsoa netistä Lucas Roomsin kotisivut ja sieltä heidän puhelinnumeron. Puhelinsoitolla sain järjestettyä niin että he hakevat laukkuni huoneestani ja tuovat ne minulle satamaan. Asiathan alkavat järjestyä!
Hauskaa oli myös se että kun kysyin kahvilan naiselta mihin aikaan laiva lähtisi, hän sanoi klo 10.20. Hän olisi itse lähdössä samalla laivalla. Yritin sanoa että netissä olevan aikataulun (http://www.danae.gr/) mukaan se lähtisi klo 10.55. Ei, nainen väitti, kyllä se lähtee klo 10.20. Ok. Mikäs minä olen sanomaan vastaan. Kun puhelimessa kysyin samaa asiaa Lucasilta, hän sanoi laivan lähtevän klo 10.30.
Express Pegasus saapui ja lähti ajoissa (myös satamassa olleen aikataulun mukaan) tasan klo 10.55. Ja minä olin kyydissä, laukkuineni. Lipun todella voi ostaa satamassa olevasta toimistosta joka on aina auki ennen laivojen lähtöä. En ole vielä koskaan kuullut tai todennut että lippuja myytäisi laivoissa. Jossakin on siis oltava toimisto sitä varten. Lippu Serifokselle maksaa 18 euroa.
Merimatka sujui jälleen leppoisasti. Laiva oli aika täynnä porukkaa. Tämä oli luonnollista sillä oli sunnuntai ja kreikkalaiset viikonloppulomailijat olivat matkalla takaisin Ateenaan.
Matkalla laiva pysähtyi Folegandroksella, Kimoloksella ja vielä Sifnoksella. Oli mukavaa nähdä tuttu Kamaresin satama. Tuntui vaikealta ajatella että siitä oli vain puoli vuotta kun olin viettänyt muutaman hauskan päivän Sifnoksella. Tähyilin näkyisikö keramiikka-Antonion sinistä Alfa Romeota missään, mutta en nähnyt.
Vain 10 minuuttia aikataulusta myöhässä klo 15.10 saavuimme Serifokselle, Livadian satamakylään.
Laivasta poistuttaessa alakannella kierteli nainen listan kanssa, kyseli kuka kukin on ja yliviivasi sitten nimiä listasta sitä mukaa. Tätä en ollut ennen nähnyt. Jostain syystä hän löysi minun sukunimeni listastaan nopeasti :)
Ilmeisesti tällä varmistetaan se, että kukaan ei osta lippua lähisaarelle ja matkusta sitten jäniksenä Ateenaan.
Heti totesin tehneeni oikean ratkaisun vaihtaessani saarta. Livadia on myös pieni kylä, mutta todella paljon eloisampi ja houkuttelevamman oloinen.
Huoneentarjoajia ei ollut satamassa yhtään mikä sekin oli oikeastaan todella kiva juttu. Olin kartasta katsonut että kylän rantabulevardi on täynnä hotelleja ja huoneita. Niinpä minulle jäi mahdollisuus käydä kysymässä useammasta paikasta. Opaskirjan mukaan Serifoksella ei ole pulaa majoituksesta ja se nyt ainakin näytti pitävän paikkansa. Kävelin melkein rantabulevardin päähän kun bongasin kadun tyylikkäimmän hotellin, Hotelli Maistralin. Ajattelin sen olevan kalleimmasta päästä, mutta päätin kuitenkin käydä kysymässä oliko vapaita huoneita ja mitä ne kustantaisivat. Suunnittelin myös että ainahan voisin olla vain yhden yö ja etsiä sitten ajan kanssa vähän edullisempaa majoitusta.
Hotellia pyörittää hauska vanhempi herra. Hän katseli kortistojaan ja pähkäili mitä hänellä olisi tarjota. Lopulta hän sanoi että yhdeksi yöksi saisin huoneen merinäköalalla, mutta sitten joutuisin vaihtamaan huonetta seuraavaksi yöksi. Huoneen hinta olisi 25 euroa. Mitäh?? Vain 25 euroa? Sanoin herralle että kaupat tuli ja hän näytti minulle huoneeni.
Olin jälleen kerran pyörtyä onnesta! Mikä parveke! Ja tilavin kylpyhuone Kreikassa ikinä!
Majoittumisen jälkeen hoidin perustoimet: kauppa ja kevyt lounas.
Sitten uimaan!
Talviturkkini jäi siis tällä kertaa Livalian lämpimiin rantavesiin. Puolentoista tunnin pulikoinnin jälkeen palasin hotellille suihkuun ja valmistautumaan iltaa varten.
Illallista söin yhdessä rantabulevardin tavernoista. Huomasin heti, että hintataso täällä oli huomattavasti korkeampi kuin muilla käymilläni saarilla. Toisaalta voi olla että valitsin tavernan väärästä paikasta niin tähän illalliselle kuin aikaisemmalle lounaallekin, eli aivan rannasta. Ehkä kylän laidoilla tai pienemmmillä kujilla olisi niitä "paikallisten" kuppiloita. Aika fiini oli tämäkin illallispaikkani.
Tilasin vihreän salaatin alkuun ja kyselin tuoreen kalan perään. Tälläkin kertaa tarjoilija kutsui minut keittiöön itse valitsemaan kalan.
Ruoka oli todella hyvää, mutta niin oli laskukin. Vihreä salaatti, 0,5 litraa talon viiniä ja se grillattu kala tekivät yhteensä 37 euroa! Tästä se kala oli reilut 25 euroa.
Joka tapauksessa olin todella tyytyväinen päätökseeni vaihtaa maisemaa, Livadia vaikutti todella mukavalta lomailupaikalta. Ja ravintola jossa juuri söin oli kiinnostunut asiakkaistaan. Jokaisesta pöydästä pidettiin huolta ja tunnelma oli kodikas. Hyvän palvelun lisäksi minä sittenkin taidan kaivata hieman enemmän ihmisvilinää ja tapahtumia ympärilleni. Ehkäpä kaipuuni lähes autiolle saarelle, yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen on tyydytetty (nyt ja jo aikaisemmilla reissuilla) ja nyt oli mukava saada vähän actionia!
Jotain sitä oppii itsestään joka päivä. Tärkeää lienee kuunnella sisintään ja sitten myös oikeasti tehdä miltä tuntuu. Sikinoksella tuntui siltä etten kuulu sinne ja tyytymättömyyden tunne kasvoi vaan. Ja kaiken kukkuraksi tästä tyytymättömyydestä tuntee vielä syyllisyyttä! "Mitä sinä siinä valitat kun olet lomalla? Nauti! Kaverisi ovat kylmässä Suomessa ja töissä ja sinä vaan uikutat. Kylä on liian pieni, ihmiset etäisiä ja on vielä niin kuumakin!" Se jos mikä on perisuomalaista ja aivan turhaa.
Jos jotain olen nyt oppinut niin on ihan OK haluta enemmän, on ihan OK vaatia parempaa vastinetta rahoileen ja mikä tärkeintä AJALLEEN. Aika on arvokasta ja sitä pitää kohdella sen mukaisesti. Minä itse ja minun toiveeni ovat arvokkaita ja niille pitää antaa mahdollisuus toteuttaa itseään. Syroksella tapaamani A.J. sanoi minulle useaan otteeseen keskustelumme aikana: "Go for it! Just do it!" Ei liene tämäkään kohtaaminen ollut "vain" sattumaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti