Lauantaiaamuna heräsin ennen kellon soittoa, mutta edellisillan valvomisen tuloksena kuitenkin vasta vaille kahdeksan. Tänään olisi muuttopäivä mikä tarkoitti sitä että aamutoimiin, aamupalaan ja pakkaamiseen oli aikaa puoleen päivään saakka. Suoritin tehtävät edellämainitussa järjestyksessä ja olinkin ulkona hotellista jo klo 11 jälkeen. Pakkaamiseen nyt ei mennyt kovin paljoa aikaa sillä minulla ei ole tapana purkaa laukkua näillä saarihyppelyillä. Olishan se mukavaa kohteeseen perille päästyä purkaa laukusta vaatteet kaappiin ja ripustaa mekot henkareihin, asetella hygieniavälineet kylpyhuoneeseen ja ikään kuin asettua taloksi. Ehkä sitten joskus kun löydän sen unelmieni saaren ja viivyn siellä sen 3 viikkoa.Sitä paitsi saarihyppelyn yksi viehätys on siinä ettet ole koskaan "perillä". Tai ilmoitan sitten jos tilanne muuttuu!
Uuden hotellini isäntä otti minut vastaan ja antoi minulle huoneen katutasosta. Sovimme että huomenna vaihdan kerrosta ylemmäksi, parvekkeelliseen huoneeseen.
Istuin hotellin eteen terassille päivittämään blogia ja sen jälkeen lähdin kävellen tutustumaan tienooseen ja ottamaan tietysti valokuvia.
Kiipesin kaupungin laidalla kaarevasti nousevalle kukkulalle jossa on jonkinlainen majakan muotoinen sotamuistomerkki. Kukkulan ja meren välissä on alhaalla jalkapallokenttä, aika hauskassa paikassa sanoisin.
Ylhäällä tuuli todella kovaa eikä kuvaamisesta meinannut tulla mitään. Näkymä Tinoksen kaupunkiin ja sen taakse kohoaville vuorille oli kuitenkin hieno.
Illalla lähdin ulos ajoissa ennen auringonlaskua. Alkuillan istuin kahvilassa (niin kuin täällä on tapana) ja seurasin ihmisvirtaa. Voltailu, eli rantapromendin käveleminen päästä päähän, edestakaisin koko perheen voimalla on täällä suosittua. Vastaavaa innostusta tähän tapaan en ole nähnyt muualla kuin Kreetalla.
Hyvissä ajoin ennen yhdeksää siirryin Posedonion terassille syömään. Bouzouki-esitys josta oli eilen puhetta alkaisi klo 21 ja tapahtui siis juuri vastapäiselle parkkipaikalle pystytetyllä lavalla. Sain juuri sopivasti pöydän niin että esitystä oli hyvä illallisen aikana seurata.
Tilasin tomaatti-kurkkusalaatin, friteerattuja kesäkurpitsaviipaleita ja tietenkin kalaa. Keittiöllä sattui olemaan tuoretta tsipouri -nimistä kalaa jota olen syönyt reissuillani ennenkin.
Ja viereisen pöydän rouvien kauhuksi ja tavernan isännän iloksi söin yksin pöydällisen ruokaa ja join puoli litraa viiniä. Kylläpä ruoka oli erinomaista!
Jälkiruuaksi tarjoilija sanoi tuovansa "jotain pientä makeaa" ja ilmeisesti hän olikin tehnyt
ruokahalustani päätelmän että se on loputon. Sain lautasen jolla köllötti 5 munkkia hunajalla ja kanelilla valeltuna. Voi apua! Yhteen munkkiin vedin rajan.
Bouzoukiesitys sen sijaan ei oikein ollut onnistunut. Vika ei suinkaan ollut esiintyjissä tai itse musiikissa vaan jo monta päivää jatkuneessa kovassa tuulessa. Lava jolla iso soittajaryhmä esiintyi ei ollut katettu eikä siinä ollut seiniä tai muutakaan suojaa. Se oli siis vain pelkkä lava. Niinpä tuuli otti ikävästi mikrofoneihin, välillä niin kovaa ettei musiikista tai laulusta meinannut saada selvää. Haikeaa ja kaunista se silti oli.
Kuva bouzoukiesityksestä on otettu Hotelli Poseidonion 2.krs parvekkeelta mutta on vähän huonolaatuinen.
Kävin illallisen jälkeen vielä kävelemässä kierroksen kaupungilla ja löysin pari katua joilla oli vieri vieressä pienempiä ja isompia klubeja ja diskoja. Lauantai-ilta kun oli, paikat olivat täynnä. Olinkin jo ehtinyt ihmetellä missä kaikki nuoret aikuiset ovat ja eikö kaupungissa ole mitään menomestoja. Minä kun olen istuskellut vain eläkeläismummojen ja -pappojen kanssa tavernoissa, turissut henkilökunnan tai muiden turistien kanssa.
Hetken menoa seurattuani totesin että niin taidan tehdä jatkossakin. Tunsin olevani niin väärässä paikassa
ja ulkopuolinen. Niinpä yhden 6 euron (!!) pienen Breezer-pullon juotuani lähdin hotellille nukkumaan. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti