Mitä löytyy merimatkan takaa?

Lähtöaamu jälleen.

Dimitris vei minut ajoissa satamaan ja ehdin hyvin nauttia tukevan aamiaisen yhdessä sataman kuppiloista. Aamiainen sai samalla toimittaa myös lounaan virkaa sillä edessä oli 5 tuntia merimatkaa kohti seuraavaa kohdettani, pienen pientä saarta nimeltään Sikinos.

Edelliseltä reissulta tuttu Nel Linesin Aqua Jewel oli myöhässä aikataulusta jo Ermoupoliin tullessa ja niinpä pääsimme lähtemmän vasta klo 12.40, eli 40 minuuttia myöhässä. Edellisenä päivänä ostamani lippu maksoi 14 euroa.

Kyyti oli tasaista sillä merellä tuulta ei ollut nimeksikään ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Aqua Jewel pysähtyi ensin Paroksella, sitten Naxoksella ja vielä Ioksella ennen saapumista Sikinokselle. Tässä kuvia matkan varrelta.

Ensin Paroksen Parikia jonne oli muitakin menijöitä.

Sitten kaunis Naxos...

Tässä Ioksen satama.

Minulla ei ollut majoitusta varattuna etukäteen joten kun laiva lopulta saapui Sikinoksen satamakylään Aloproniaan, ensimmäinen ihmiskontakti olivat huoneentarjoajat. Heitä oli liikkeellä muutama. Olin netistä eräästä matkakertomuksesta lukenut, että kylän majoitusmarkkinoita hallitsee herra nimeltä Lucas ja hän tulee vastaan kaikkia laivoja. Niinpä ajattelin pelata varman päälle ja marssin suoraan vanhemman herran luo joka piteli Lucas Rooms -kylttiä.

Majoitusta tiedustellessani Lucas kertoi huoneita löytyvän. Sanoin etsiväni jotain 25-30 euron kieppeillä johon Lucas vastasi että hinnat ovat tällä hetkellä 40 euroa, mutta "sinulle 25 euroa". Sehän lähti helposti, ei tarvinnut edes tingata. :) No, 25 euroa on varmaan se oikea hinta ja mietinkin mitähän sillä saa. Mielestäni hinnat ovat parissa vuodessa saarilla hieman nousseet, joten aina ei voi odottaa selviävänsä parilla kympillä. Lucas lupasi huoneessa olevan ilmastoinnin, TV:n, jääkaapin ja vedenkeittimen.

Lupauduin lähteä katsomaan huonetta ja eikun laukku kyytiin ja menoksi.

Kun näin huoneen meinasin rueta itkemään....

ILOSTA!!

Oletteko ikinä maailmassa nähneet ihanampaa sänkyä?

Ihanampaa kylpyhuonetta, joka on kiveä? Siis oikea kivilattia, kiviset kalusteet ja silti kaikki modernia...

Ihanampaa omaa terassia jolta on huikea näkymä alas kylään?

25 eurolla / yö jään tänne koko talveksi!

Kyllä nyt kelpasi!

Kello oli jo melkein kuusi joten asettauduin taloksi nopeasti ja lähdin alas kylään tutkimaan maisemia. Kylä on juuri sellainen kuin kuvittelinkin: leppoisa, hiljainen, melkein liiankin unelias. Kalastaja saapuu reissultaan, viimeiset turistit keräilevät pyyhkeitään rannalla, vanhat ukot istuvat tavernan edustalla, rantaveteen lasketaan vielä verkkoja ennen pimeän tuloa.

Lopulta nälkä voittaa ja päädyn Lucasin tavernan terassille ensin lasilliselle ouzoa ja sitten syömään. Siinä ajatuksissani istuessani havahdun kun kuulen jotain tuttua: suomenkieltä! En ole kuullut sitä sitten Helsinki-Vantaan. Viereiseen pöytään istui kaksi pariskuntaa suomalaisia. Mietin hetken sanoisinko jotain, mutta päätän pysytellä hiljaa.





Ruokalistalta valitsen tällä kertaa tomaatti-kurkku salaatin, friteerattua munakoisoa ja paikallista possua sitruunakastikkeessa. Ruoka oli hyvää ja sitä jälleen kerran oli riittävästi!

Illallisen päätteeksi juttelin vielä hetken viereiseen pöytään istuneen saksalaisen miehen, Ingon kanssa. Laivamatkalla tänne olin aivan kuin sattumalta pohtinut, missä ovat kaikki yksin matkustavat miehet. Laivoilla näkyy enimmäkseen tietysti pariskuntia, jonkin verran kaveriporukoita ja sitten yksin matkustavia naisia / tyttöjä. Mutta yksin reissaavia miehiä ei juurikaan koskaan näe.

Nyt minulla oli tilaisuus asiaa kysyä sillä myös Ingo oli yksin reissussa. Hän oli minuakin kokeneempi saarihyppelijä; tämä oli jo kymmenes vuosi peräkkäin. Hän oli ollut näillä pienimmillä saarilla jo silloin kun saarihyppely oli oikeasti eksoottista: isot laivat eivät voineet rantautua koska kaikilla saarilla ei ollut satamalaitureita. Niinpä rantautuminen tapahtui siten, että isosta laivasta sananmukaisesti hypättiin (tai laskeuduttiin köysitikkaita) alas pienempään paattiin joka sitten kuljetti rantaan. Mahtoi olla hauskaa ison rinkan tai laukun kanssa! Ingon mukaan kaikista mielenkiintoisinta operaatio oli myöhään illalla kun oli jo pilkkopimeää...

Hauskaa oli se, että koimme asiat hyvin pitkälle samalla tavalla: myös hän saa selitellä kotipuolessa tuttavilleen miksi matkustaa aina Kreikkaan... Ja meidän molempien syyt aina palata tänne olivat samoja: tunnelma, ihmiset, hyvä ruoka ja matkustamisen helppous.