Lyhyen mutta hyvin nukutun yön jälkeen koitti ensimmäinen lomapäivä. Aaah!
Suoriuduin aamutoimista ja lopuista pakkailuista kunnialla ja jo hyvissä ajoin ennen kello
kymmentä olin linja-autoasemalla nousemassa bussiin. Aurinkoisen aamun kruunasi aivan
loistava ja varmaankin maailman mukavin Paunun bussikuski. Siinä oli asiakaspalvelija
viimeisen päälle! Vielä kun vaihto Keimolanportissa lentokentälle menevään bussiin hoitui
kahden hymyilevän ja selkeästi työstään innostuneen kuskin avustuksella, reissu oli alkanut
mitä parhaiten.
Helsinki-Vantaalla oli puolen päivän aikaan todella hiljaista. Lähtörutiinit
turvatarkastuksineen olivat ohi muutamassa minuutissa ja niinpä minulle jäi ruhtinaallisesti
aikaa kuohujuomalle ja hajuvesiostoksille. Ja yksi perinne, joka ei edes näin nettiaikana jää
pois: Lotto on tehtävä kestona loman ajaksi ennen koneeseen nousua!
Laskeutuminen Wieniin meni hiukan yliajalle sillä kentällä oli käytössä vain yksi kiitorata.
Syntyneen ruuhkan takia me kera muiden laskeutuvien koneiden vietimme muutamia ylimääräisiä
hetkiä Itävallan ilmatilassa katsellen maisemia. Ja mikäs oli katsellessa.
Matkalukemista...
Vaihto Wienin kentällä oli jo lähtökohtaisesti reilut kolme tuntia, mutta pelkoni siitä että
Ateenan lento olisi ruuhkan takia myöhässä ei onneksi toteutunut. Olen aina pitänyt Wienin
kentästä sillä se on kompakti mutta hyvin varusteltu. Mozartin kuulat, Versace, ja aikuisten
lelukauppa ovat sulassa sovussa pienessä tilassa. :)
Kentällä tunnelmia hieman laski traagiset uutiset juuri sattuneesta lento-onnettomuudesta. En tiedä johtuiko siitä vai mistä mutta kun koneen pyörät koskettivat maata Ateenan kentällä, pilotti sai reittilennolla harvinaiset aplodit. Sen lisäksi että lento oli sujunut hyvin ja laskeutunut turvallisesti, olimme aikataulussa. Ja mikä parasta: laukkukin tuli perille.
Bussi X96 Piraeukseen lähti klo 00.10 (lipun hinta edelleen 5 e). Jos lentäminen vähän joskus jännittää, varsinkin kun on juuri lukenut ikäviä uutisia Venäjältä, ei lentopelko ole mitään ateenalaisen bussikyydin
rinnalla. Periaatteessa bussimatka lentokentältä Piraeukseen on 1,5 tuntia mutta tämä kuski oli ilmeisesti lyönyt vetoa lyhyemmästä ajasta... ja päättänyt voittaa vedon. Niinpä puoli kahden aikoihin olin jo kävelemässä tuttua reittiä tutulle hotellille läpi öisen satama-alueen. Muille reissaajille tiedoksi; bussi X96 ei jätä matkustajia yöaikaan siihen metroaseman eteen vaan portin E8/E7 edessä olevalle taksitolpalle.
Kävellessäni hotellille edellä mainittujen porttien edessä olevan aukion läpi, huomasin että aukiolla oli ihmisiä nukkumassa. Kadulla. Taivasalla. Heillä oli lakanat, tyynyt ja peitot - vain sänky puuttui. Nukkujien vieressä oli vesipullot ja lautasilla puoliksi syötyä ruokaa. Sitä oliko tämä vain äärettömän edullinen tapa majoittua, kerjäläisten lepohetki vai jokin yhteiskunnan tilaa kuvaava installatio en jäänyt kyselemään, mutta ihmettelemään jäin. Yleensä kodittomat etsivät suojaisan paikan, puskan, puiston, roskalavan kyljen tms. mutta nämä ihan hyväkuntoisen näköiset ihmiset makasivat siinä keskellä aukiota, valoissa. Ehkäpä
iso porukka ja paikan julkisuus teki nukkumisesta sittenkin turvallista.
Hotellissa kaaduin sänkyyn ja olin unessa jo ennen kahta. Herätykseen oli aikaa 3,5 tuntia.
Suoriuduin aamutoimista ja lopuista pakkailuista kunnialla ja jo hyvissä ajoin ennen kello
kymmentä olin linja-autoasemalla nousemassa bussiin. Aurinkoisen aamun kruunasi aivan
loistava ja varmaankin maailman mukavin Paunun bussikuski. Siinä oli asiakaspalvelija
viimeisen päälle! Vielä kun vaihto Keimolanportissa lentokentälle menevään bussiin hoitui
kahden hymyilevän ja selkeästi työstään innostuneen kuskin avustuksella, reissu oli alkanut
mitä parhaiten.
Helsinki-Vantaalla oli puolen päivän aikaan todella hiljaista. Lähtörutiinit
turvatarkastuksineen olivat ohi muutamassa minuutissa ja niinpä minulle jäi ruhtinaallisesti
aikaa kuohujuomalle ja hajuvesiostoksille. Ja yksi perinne, joka ei edes näin nettiaikana jää
pois: Lotto on tehtävä kestona loman ajaksi ennen koneeseen nousua!
Laskeutuminen Wieniin meni hiukan yliajalle sillä kentällä oli käytössä vain yksi kiitorata.
Syntyneen ruuhkan takia me kera muiden laskeutuvien koneiden vietimme muutamia ylimääräisiä
hetkiä Itävallan ilmatilassa katsellen maisemia. Ja mikäs oli katsellessa.
Vaihto Wienin kentällä oli jo lähtökohtaisesti reilut kolme tuntia, mutta pelkoni siitä että
Ateenan lento olisi ruuhkan takia myöhässä ei onneksi toteutunut. Olen aina pitänyt Wienin
kentästä sillä se on kompakti mutta hyvin varusteltu. Mozartin kuulat, Versace, ja aikuisten
lelukauppa ovat sulassa sovussa pienessä tilassa. :)
Kentällä tunnelmia hieman laski traagiset uutiset juuri sattuneesta lento-onnettomuudesta. En tiedä johtuiko siitä vai mistä mutta kun koneen pyörät koskettivat maata Ateenan kentällä, pilotti sai reittilennolla harvinaiset aplodit. Sen lisäksi että lento oli sujunut hyvin ja laskeutunut turvallisesti, olimme aikataulussa. Ja mikä parasta: laukkukin tuli perille.
Bussi X96 Piraeukseen lähti klo 00.10 (lipun hinta edelleen 5 e). Jos lentäminen vähän joskus jännittää, varsinkin kun on juuri lukenut ikäviä uutisia Venäjältä, ei lentopelko ole mitään ateenalaisen bussikyydin
rinnalla. Periaatteessa bussimatka lentokentältä Piraeukseen on 1,5 tuntia mutta tämä kuski oli ilmeisesti lyönyt vetoa lyhyemmästä ajasta... ja päättänyt voittaa vedon. Niinpä puoli kahden aikoihin olin jo kävelemässä tuttua reittiä tutulle hotellille läpi öisen satama-alueen. Muille reissaajille tiedoksi; bussi X96 ei jätä matkustajia yöaikaan siihen metroaseman eteen vaan portin E8/E7 edessä olevalle taksitolpalle.
Kävellessäni hotellille edellä mainittujen porttien edessä olevan aukion läpi, huomasin että aukiolla oli ihmisiä nukkumassa. Kadulla. Taivasalla. Heillä oli lakanat, tyynyt ja peitot - vain sänky puuttui. Nukkujien vieressä oli vesipullot ja lautasilla puoliksi syötyä ruokaa. Sitä oliko tämä vain äärettömän edullinen tapa majoittua, kerjäläisten lepohetki vai jokin yhteiskunnan tilaa kuvaava installatio en jäänyt kyselemään, mutta ihmettelemään jäin. Yleensä kodittomat etsivät suojaisan paikan, puskan, puiston, roskalavan kyljen tms. mutta nämä ihan hyväkuntoisen näköiset ihmiset makasivat siinä keskellä aukiota, valoissa. Ehkäpä
iso porukka ja paikan julkisuus teki nukkumisesta sittenkin turvallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti