Kasvotusten menneen kanssa

Sunnuntaiaamu.







Linja-autoasema ja aseman kello 11.00. Silloin lähtee paikallisbussi Pirgokseen.




Ennen bussin lähtöä löytyy torilta kaikenlaista lähiruokaa ihasteltavaksi ja minun tapauksessani vain silmänruuaksi.

Aurinkokuivatut tomaatit - tuoreeltaan!

Tinoksella on - niin kuin useimmilla saarilla - hyvät bussiyhteydet.

Kyyti saaren ehkäpä toiseksi suurimpaan (ja tärkeimpään) kylään Pirgokseen maksaa 3,40 euroa suuntaansa. Pirgos on keskellä saarta, 25 km

Tinoksen satamakaupungista pohjoiseen. Sama bussi jatkaa Pirgoksesta vielä eteenpäin upeaan rantakohteeseen nimeltä Panormos.

Minä en kuitenkaan vieläkään ollut menossa rannalle makoilemaan vaan tutustumaan uuteen kreikkalaiseen kylään. Pirgos on oikeastaan pieni taiteilijayhteisö. Kylässä on tunnettu ja arvostetu taidekoulu sekä marmorin louhintaan ja jalostamiseen keskittynyt historia.

Bussimatka yli vuorien kesti noin 40 minuuttia. Perillä lähdin tutustumaan kylään ensimmäisenä tavoitteenani aamupalan ja lounaan yhdistelmä jossakin idyllisessä kahvilassa. Beroccalla pötkii pitkälle muttei sentään loputtomiin. Hetken käveltyäni löysin jonkinlaisen keskusaukion ja sieltä useita tarkoitukseen sopivia kahviloita. Tilasin kahvia ja toastin. Täälläkään tarjoilijanainen ei puhunut sanaakaan englantia. 

Saatuani verensokerini jälleen riittävälle tasolle jatkoin kylän pienillä kujilla kiertelyä. Taiteijaelämä näkyi pieninä pajoina, gallerioina, taidekauppoina ja boheemina tunnelmana.

Pirgos on tyypillinen kreikkalainen vuoren rinteessä tai sylissä oleva kylä. Varsinaista selkeää keskustaa ei ole vaan kylä on kokoelma pieniä kapeita kujia.

Eksymisestä ei sinänsä ole
vaaraa sillä lopulta kierrät kuitenkin ympyrää ja palaat aina jollekin tutlle kujalle.












Kylän yhdellä laidalla on The museum of Marble crafts eli eräänlainen marmorista, sen louhinnasta ja käsittelystä kertova museo.


Tinoslainen marmori on kuuluisaa samoin kuin Giannoulis Halepas, tinoslainen kuvanveistäjä.

Museo on uusi ja moderni, mutta aika pieni. Toisaalta aihe ei nyt henkilökohtaisesti niin paljon kiinnosta että olisi sen syvemmin jaksanut perehtyä  näyttelyn tietopuoliseen osaan.

Esillä oli erilaisia marmorilajeja ympäri Kreikkaa, louhintaan ja veistämiseen käytettäviä työkaluja ja vanhoja työtapoja kuvaavia installaatiota ja 3D-animaatioita.

Museon yhteydessä oli vielä toinen näyttelyhalli jossa oli itseasiassa paljon mielenkiintoisempi kiertävä näyttely. Kyseessä oli "Myrtis: face to face with the past", eräänlainen arkeologinen näyttely joka on puettu pienen ateenalaisen tytön tarinan muotoon. Näyttelyn "Myrtis" on antiikin kreikassa elänyt 11 vuotias tyttö joka kuoli tuhansien muiden ateenalaisten ohella lavantautiin n 500 erk. Tytön kallo löydettiin hiljattain arkeologisissa kaivauksissa suuresta joukkohaudasta ja koska se oli yllättävän hyvin säilynyt siitä voitiin tutkia kuolinsyy yms. Näyttely perustuu "Myrtis" -tytön kallon rekonstruktioon eli kallon perusteella rakennettuun elävännäköiseen vahanukkeen. Esillä näyttelyssä on sekä varsinainen pääkallo että sitten se vahanukke sekä tietoa arkeologiasta, bakteerien ja mikrobien säilymisestä, hampaiden anatomiasta (kuinka hampaista voidan vuosituhantenkin jälkeen selvittää dna:ta yms.) ja kulkutaudeista.

Näyttely teki vaikutuksen ja harmikseni en osaa teille kaikkea näkemääni selittää. Tiedonjanoisille lisätietoa löytyy mm: http://www.unric.org/en/latest-news/26424-myrtis-face-to-face-with-the-past-exhibition-in-thessaloniki-greece

Ja http://www.myrtis.gr/index.php?option=com_content&view=article&id=86&Itemid=116&lang=en

Näyttelyllä oli lisäksi viesti:  Se on osa YK:n alaisen UNRIC:n köyhyyden vastaista kampanjaa "We can End Poverty". Ja nimenomaan köyhyyden mukanaan tuomien oikealla hoidolla parannettavissa olevien tautien vastaisessa taistelussa.

Museovierailun jälkeen kiertelin vielä kylässä odotellen bussin lähtöä takaisin Tinokseen. Bussipysäkillä törmäsin tuttuun saksalaiseen Stefaniin ja hänen vaimoonsa. Olin tavannut Stefanin myös eilen illalla Bouzoukin jälkimainingeissa ja tutustunut hänen vaimoonsa Biankaan. Bianka oli tullut Tinokselle miehensä perässä vasta eilen, lomien eriaikaisuuden takia. Pariskunta oli menossa Panormokseen vuokraamallaan autolla.

Bussi lähtöaika takaisin Tinokseen oli klo 15. Bussi kiersi paluumatkalla Panormoksen kautta joten sain mahdollisuuden nähdä paikan, vaikkakin vain bussin ikkunasta. Todelliselta paratiisilta vaikutti. Rantaa ja houkuttelevan näköisiä tavernoita.

Hotellille palattuani minua odotti jälleen uusi huone 2. kerroksessa ja aivan uskomattomilla parvekenäkymillä.

Auringonlasku parvekkeeltani kuvattuna.

Illalla etsin jälleen uuden ruokapaikan. Sunnuntai-iltana ei väkeä ollut niin paljon liikenteessä joten joka paikassa näytti olevan tilaa. Valitsin tavernan joka näytti kiireiseltä ja jossa oli paikallisia enemmistönä.

Tilasin taramasalatan ja grillattua mustekalaa. Taramasalata oli kotitekoista ja ihan kelvollista. Mustekala-annos oli aika erikoinen. Lautasella oli asiaan kuuluvasti kokonainen grillattu lonkero, mutta lisukkeenä oli lajitelma etikkavihanneksia: valkokaalia, porkkanaa, suolakurkkuja, pepperoneja jne. Mustekala, joka oli täydellisen hyvää, vaatiikin hieman hapokkuutta seurakseen (esim. sitruunaa) mutta etikkavihannekset menivät vähän yli. Etikkaa oli nimittäin niin paljon että jos olisin syönyt koko annoksen, sisuskaluni saisi pistää purkkiin ja säilöä. "Vihannekset" jäivät siis syömättä.

Illallisen jälkeen poikkesin vielä kotimatkalla Posedonion terassille moikkaamaan tuttuja. Saksalaiset Stephen (jonka nimen olen aikaisemmin kirjoittanut väärin) ja vaimonsa Bianka sekä paikallinen kanta-asiakas Markos istuivat samassa pöydässä kuin aina ennenkin.  Tunnin verran siinä tarinoimme (mm. kreikan velkakriisistä) ja sitten sanoin kavereille hyvät yöt. Seuraavaksi aamuksi oli nimittäin mielessä jo suunnitelmia...