Hermoupolis - Egeanmeren Havanna

"Hermes (muinaiskreikaksi Ἑρμῆς) oli kreikkalaisessa mytologiassa alkujaan luonnon ja paimenten jumala. Myöhemmin hän oli jumalten sanansaattaja. Hermestä palvotaan muun muassa matkustajien, paimenten, kirjallisuuden, runoilijoiden, urheilijoiden, kauppiaiden ja varkaiden suojelijana sekä jumalten viestinviejänä. Hermestä vastasi roomalaisessa mytologiassa Mercurius. Hermes oli Zeuksen ja Maia-nymfin poika.
Hermeellä oli kultaiset siivekkäät sandaalit, joiden avulla hän kuljetti viestejä jumalilta toisille. Vain hänen oli lupa kulkea tämän maailman ja manalan välillä. Toinen tunnusmerkki on hänen valtikkansa, jota hän kantaa mukanaan. Koska Hermes oli matkustavaisten suojelija, hänet esitettiin usein matkahattu päässään. Hermeen äly oli vertaansa vailla: hän keksi mm. aakkoset, tähtitieteen, sävelasteikon, noppa- ja korttipelit, mitat sekä tulevaisuuden ennustamisen. Tässä suhteessa Hermes oli saanut piirteitä egyptiläiseltä Thot-jumalalta (kreikkalaisten Hermes Trismegistos), joka vastasi viisaudesta.


Hermes on nyky-Kreikan postilaitoksen symboli."


Edellinen on suora lainaus Wikipediasta. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hermes)

Hermoupolis - Ermoupoli, kuinka vaan, on saanut nimensä siis Hermeeltä, mytologian jumalalta. Kaupunki on perustettu v 1820 ja se on siitä asti ollut yksi saariryhmän tärkeimpiä kaupunkeja. Nykyään kaupungissa on noin 13 400 asukasta.

Vaikka kaupunki on suhteellisen iso, täällä on silti rauhallista, kiireetöntä ja pikkukaupunkimaista. Kaupunkikuvaa hallitsevat U-muotoinen satama-alue kahviloineen, ravintoloineen ja laiturissa keinuvine aluksineen sekä kaksi ylös vuoren rinnettä kohoavaa kukkulaa. Toisen kukkulan laella on katolinen katedraali ja toisen mäen laella on ortodoksikirkko.





Minulle tuli jo eilen outo tunne, että kaupunki on jotenkin "tuttu". Sitten löysin langanpään: Havanna! Sitä mukaa kun kiertelin pienillä kujilla, pystyin enemmän ja enemmän kuvittelemaan olevani Havannassa. Ihmiset toki näyttävät erilaisilta, jatkuvat salsarytmit puuttuvat sekä moottoriajoneuvot ovat täällä jonkin verran uudempaa kaliiberia. :)

Eihän siinä sinänsä mitään ihmeteltävää ole sillä arkkitehtuuri on pitkälti samalta aikakaudelta. Voisi ajatella että ehkäpä Havannassa (ja muualla Kuubassa) olisi nyt tämäntyyppistä jos kehitys olisi jatkunut eurooppalaiseen tai muuten länsimaiseen tapaan. Ja onneksi täälläkään ei Mc Donald´sia ole! :-D

Mutta oletteko näiden kuvien perusteella samaa mieltä, muut havannankävijät?

Tämän päivän aloitin aamukahveilla Miaoulisin aukiolla. Aukiota hallitsee sen suurin rakennus: kaupungintalo.

Vähän kapungintalon takana on v. 1862 rakennettu oopperatalo "Apollo Teatteri". Rakennus on suora kopio, tosin miniatyyri, Milanon La Scala - oopperatalosta. Sisäänpääsy maksaa 2 euroa, mikä on ihan ymmärrettävää sillä rakennus on juuri restauroitu. Teatteri on ollut käyttämättömänä vuodesta 1953.

Mitä tuhlausta! Niin hieno rakennus ansaitsisi tulla käytetyksi.

Teatterisali oli pilkkopimeä sillä siellä esitettiin jotain animaatioita valkokankaalla, eikä valokuvia saanut ottaa (eipä sillä että pimeässä niistä olisi tullutkaan mitään).  Kesti hetken ennen kuin silmä tottui pimeään. Sali oli kuitenkin upea; tummalla punaisella kankaalla sisustettu, permannon lisäksi neljä kerrosta parvia ja niissä yksityisiä neljän hengen aitioita U-muodostelmassa. Aivan kuin La Scalassa. Otin kuvia vain kerroksista.










Oopperavierailun jälkeen lähdin nousemaan mäkeä viistosti ylös ja löysin kuin sattumalta Agios Nikolaoksen kirkon. Kirkko oli  - jos mahdollista - vielä upeampi kuin Tinoksen kuuluisa ikonikirkko.

Vietettyäni kirkossa hetken otin lukijan kommentissa olleesta neuvoista vaarin ja lähdin jatkamaan matkaani kirkolta vielä eteenpäin. Se kyllä kannatti, kiitokset Jyväskylään!

Näin kivoja kortteleita ja huikeita maisemia!

Osuin myös sattumalta pieneen puistoon joka oli täynnä kissoja! Siellä vierähtikin sitten hetki... :)

Lounaan nautin satamassa katsellen samalla kaupungin leppoisaa menoa ja purjeveneitä jotka saapuivat yöksi satamaan.

Aivan pakko jakaa kanssanne kuva valitsemastani annoksesta. Mitäs sanotte tästä 8 euron gourmetburgerista?!

Burgerista tuli myös hauska aasinsilta siihen mitä seuraavaksi tapahtui.

Laituriin, aivan pöytäni eteen rantautui yksi purjevene. Seurasin miesten touhuja veneen ja köysien kimpussa, kun he yrittivät saada veneen mahdollisimman turvallisesti kiinni ja tietysti myös mahdollisimman tuetusti laituriin keinutuksen minimoimiseksi. Ensimmäisenä maihin hyppäsi mies, joka selvästi toimitti kapteenin virkaa. Kaksi muuta miestä avustivat suhteellisen tottuneen näköisinä. Kuulin miesten puheesta heti, että jenkkituristejahan siinä. Sen verran leveätä oli englanti!

Ja jenkkityyliin pian oli kapteeni juttelemassa kanssani. Hän kyseli kaupungista, kertoili reissustaan, kyseli omasta reitistäni ja tietenkin siitä mistä olin kotoisin. Hän ja kaksi kaveriaan olivat Houstonista, Teksasista. Mies esitteli itsensä ja kaverinsa; hän oli A.J., kaverit Marty ja Bob. Ikää en kysynyt, mutta he vaikuttivat reilut viisikymmpisiltä. He olivat vuokranneet veneen Ateenasta ja A.J. tosiaan oli kapteeni sillä hän oli kavereista ainut jolla oli aikaisempaa purjehduskokemusta Kreikasta.

Kysyin saanko ottaa kuvan veneestä blogiani varten ja kapteeni halusi ehdottomasti mukaan!

A.J. myös kyseli tiedänkö miten viereinen sähkö/vesipiste toimii. Ohjeiden mukaan siihen piti työntää kortti sisään ja valita toimintoja. Kerroin ettei minulla ole mitään hajua asiasta ja kokeiltuaan luottokorttiaan aukkoon A.J. totesi että parempi lähteä käymään satamatoimistossa.

Moikkasimme iltapäivänjatkot ja minä lähdin vatsa täynnä kipuamaan niitä miljoonia portaita hotellilleni. Burgerista pitää maksaa myös "hinta".

Illalla lähdin ulos yhdeksän aikoihin ja kävelin ensin satamakatua edestakaisin nauttien lämpimästä illasta.

Yhtäkkiä kuulin nimeäni kutsuttavan. Sehän oli päivällä tapaamani A.J. jonka olin huomaamattani ohittanut satamakadulla. Aloimme juttelemaan ja hän kysyi haluaisinko tulla veneelle lasilliselle. Hänellä olisi siellä kuulema hyvää punaviiniä. Sanoin että olin menossa myöhemmin syömään, mutta mikäs siinä, eihän tässä ole mikään kiire. Veneellä kauhukseni totesin että laskusillan virkaa toimitti kapea lankku. Tuostako sitten pitäisi

selvitä veteen molskahtamatta paatin keinuessa aallokossa? Voi apua! No, A.J. otti laukkuni, otin korkkarini käteen ja niin vain herrasmiehen avustuksella pääsin veneeseen.

Myös Marty ja Bob saapuivat pian paikalle ja siinä sitten iloisesti juteltiin jokunen tovi. Kapteeni esitteli veneen mikä oli minusta mielenkiintoista, koska en ole eläessäni ennen ollut purjeveneessä. Veneen koko kyllä hämää ulkoapäin sillä sisällä on ihan hyvän kokoiset tilat niin pieneksi paatiksi. Hyvän seuran ja punaviinin lisäksi sain siis uuden haaveen joskus toteuttaa purjehdusloma täällä saaristossa.

Parin lasillisen jälkeen totesin että nyt on parempi lopettaa jos miehet meinaavat saada minut kuivana myös veneestä ulos. Marty ja Bob olivat jo syöneet joten sain A.J.stä seuraa illalliselleni. Oli todella mukavaa jälleen vaihteeksi syödä niin kuin "normaalit ihmiset" eli seurassa, keskustelleen ja nauraen.

Illallisen ja molempien maailmoja avartavan keskustelun jälkeen A.J. herrasmiehen elkein saattoi minut hotellille ja sanoimme hyvät yöt.

Kylläpä oli taas yksi mukava Kreikan päivä...