Onko Kykladeille menijöitä, laiva meni justiinsa!

Eli ajoissa olemisen onni ja muita sattumuksia...

Kello oli 5.30 kun matkapuhelin hälyytti herätyksen merkiksi. Ei auta jäädä nauttimaan uniseikkailuista nyt kun Tampere-Tinos pikataival on vielä kesken. Puolessa tunnissa otin nopean suihkun, korjailin eiliset meikit ja pörrötin tukkaa vähän lisää. Kuudelta heti aamupalalle, siitä edelleen kirjautumaan ulos ja hyvissä ajoin satamaan.

Edellisen reissun Pireauksen paniikkiralli mielessäni päätin, että nyt olen ainakin niin ajoissa liikkeellä että ehdin reagoida mahdollisiin yllätyksiin. Matkalla kuljin jälleen viimeöistä reittiä aukion läpi ja siellä porukka nukkui edelleen ihan rauhassa. Lippua minulla ei vielä ollut, joten ensimmäisenä suunnistin auki olevaan BSF:n lippukauppaan.

Lipun lisäksi sain vielä varmistuksen että Blue Star Ithaki todella lähtee portilta E7. Olin siis lippu kourassa valmiina nousemaan laivaan 40 min. ennen lähtöä. Luksusta! Kerta se on ensimmäinenkin.

Ajoissa olemisen merkitys korostui entisestään kun hetkeä myöhemmin Ithakin yläkannella sataman lähtöhulinaa katsellessani kauhukseni todistin aika ikävän näköistä tilannetta viereisen Blue Star Naxoksen tehdessä omaa lähtöään. Ithakin vieressä ankkurissa ollut Naxos oli lähdössä ja viimeiset mattimyöhäset juoksivat satama-aukion läpi ehtiäkseen laivaan. Muutama onnekas onnistui hyppäämään jo nousemassa olleelle laskusillalle mutta osa jäi loikan lyhyyden vuoksi kyydistä. Erään miehen aika korkea loikka kyllä onnistui mutta hänellä oli maassa vielä muutama laukku. Hän yritti hoputtaa jotakuta heittämään laukut hänelle ylös mutta kaikkien järkytykseksi yksi laivan miehistöön kuuluvista (kauluspaitaheppu) tönäisikin kylmästi miehen alas laskusillalta. Laskusillan ollessa jo korkealla pudotusta oli varmasti jo puolitoista metriä ja mies mätkähti asfaltille kyljelleen todella ikävän näköisesti.

No siitähän syntyi sitten kauhea hulabaloo niin kuin arvata saattaa. Kädet huitoivat ja poliisia kutsuttiin paikalle. Blue Star Naxos meni tietysti menojaan mutta käräjät alhaalla laiturilla jatkuivat. Tilanteen oli tietenkin nähnyt moni, satamapoliisi mukaan lukien. Mutta mitäpä he voivat tehdä... Liikkuvan laivan laskusillalle hyppääminen on todellinen turvalisuusriski mutta mielestäni vastuu turvallisuudesta on laivayhtiöllä. Pääsy laivaan pitäisi voida turvallisesti sulkea ennen laskusillan nostoa.

No, Ithaki irtautui laiturista rauhallisesti ja suht ajoissa klo 7.40 ja niin matka saarille alkoi. Taivas oli pilvetön ja merenkäynti maltillista. Nautin auringosta ja meri-ilmasta, istuin yläkannella Flowcafessa ja seurailin kanssamatkustajien puuhia. Vanhat mummot turinoivat sivummalla, lapset juoksentelvat, viereisessä pöydässä 4 nuoren miehen porukka - jenkkejä aksentista päätellen - lukivat matkaoppaita ja kauempana joukko italialaisia nuoria... no he olivat vaan tapansa mukaan äänekkäitä.

Laiva saapui ensimmäiseen pysähdykseensä Syrokselle joskus klo 11.30 jälkeen. Syroksen satamakaupunki Ermoupolis on suuri kaupunki, Kykladien saarien pääkaupunki ja hallinnollinen keskus. Syros on yksi mahdollinen jatkokohde tällä reissulla ja nyt sain paikasta esimakua laivan kannelta ihailtuna.

Matka Syrokselta Tinokselle kesti vain parikymmentä minuuttia. Kun astuin laivasta ulos totesin että laiva oli tullut kaupungin kahdesta satamasta siihen maalta katsottuna oikeanpuolimmaiseen, siihen joka oli kauempana hotellistani. Kaupungin toinen satama on aivan Hotelli Poseidonion edessä. Satama oli täynnä hotellien edustajia ja aloinkin toiveikkaana etsiä Poseidonion kylttiä. Pian se löytyikin erään varsin mukavan näköisen nuoren miehen kädestä. Minibussikyyti hotellille oli siis tiedossa. Matka ei tietenkään ollut pitkä sillä Tinos Town ei nyt ole kovin iso city.

Hotelli Poseidonio on kuvassa iso rakennus oikealla.

Hotellihuone ei ollut vielä valmis joten jätettyäni laukun säilöön lähdin etsimään sopivaa lounaspaikkaa. Klo 6 nautitun aamiaisen jälkeen olikin jo kiljuva nälkä. Lounaspaikoissa oli valinnanvaraa. Kaupungin edustaa kiertävä rantapromenadi on täynnä kahviloita ja tavernoita ja lisää näytti löytyvän pienemmiltä kujilta. Valitsin yhden houkuttelevan paikan ja pöydän josta saatoin ihailla kadun vilinää ja lepuuttaa silmiäni keinuvissa veneissä ja auringosta kimmeltävässä merimaisemassa. Ihan ensimmäisenä tilasin lasin Ouzoa. Tästä voi loma alkaa!

Söin maittavan lounaan (tsatsikia, grillattua kanaa ja valkoviiniä) ja petasin sillä itselleni oikeat olosuhteet makoisia päiväunia ajatellen. Nopean kauppareissun jälkeen sain huoneen ja voitte varmaan kuvitella että pari vuorokautta muutaman tunnin unilla, muutama tuhat kilometriä matkanneena ja hyvän ruuan ja viinin raukeuttamana ei unta tarvinnut kauaa hakea. Laitoin kännykän herätyksen soimaan klo 18, mutta uneni oli niin syvää että tajuamattani torkutin hälyytystä tunnin (!) ajan. Unessa minua vaan häiritsi se että joku koko ajan soittaa minulle!!!

Olisin kieltämättä voinut jatkaa uniani niillä sijoilla, mutta totesin että on ehkä kuitenkin parempi lähteä vielä illaksi ulos ja koettaa päästä oikeaan rytmiin. Kiertelin hetken aikaa ihmisvilinässä, istuin kahvilassa ja valitsin sitten yhdeltä pienen pieneltä kujalta pienen tavernan joka mainosti kreikkalaisella kotiruualla. Kunnollisen lounaan jäljiltä ei ollut mikään iso nälkä, mutta kyllä pari kalaa aina maistuu.

Ateriani loppupuolella minua palvellut mies tuli kysymään olinko suomalainen. Vastasin myöntävästi ja hän naurahti; olin jo kolmas suomalainen tälle päivälle! Mies kertoi törmäävänsä suomituristeihin täällä vain noin kymmenen kertaa koko kesän aikana. Kun kysyin mistä hän arvasi kansallisuuteni heti oikein, hän sanoi että puheessani (englanti) on suomalainen aksentti. Jaa, mielenkiintoista... Hetken päästä mies myönsi; hän asuu talvet Helsingissä, Lauttasaaressa. No niin, arvaatte varmaan että siitä sitä juttua sitten riitti.

Lauttasaaren Pavlos (ikä n 50-55 v) on naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja he tosiaan asuvat talvet Suomessa ja kesät täällä Tinoksella. Sanoin Pavlosille että minä tekisin saman, mutta toisin päin! Viettää nyt talvet pohjoisessa ja kesät etelässä! Siinä on vuoden lämpötilaero reilut 70 astetta. Pavlosin puoliso on ammatiltaan valokuvaaja. Hänen kuviaan käyttävät MeNaiset, Anna ym. aikakausilehdet. Pavlos ei kertonut mitä hän Suomessa tekee, mistä päättelin seuraavaa: kesät Pavlos painaa aamusta iltaan töitä tavernassa Tinoksella ja vaimo vapaan työnsä vuoksi kulkee mukana, kuvailee ja lomailee. Talvet sitten vaimo tienaa Suomessa ja Pavlos hengailee pakkasessa. Ei hassumpaa.

Pavlos antoi minulle myös hyviä vinkkejä Tinoksesta, hyvistä rannoista, kylistä joissa kannattaisi käydä jne, Sain vielä mukaani pienen opasvihkosen. Kuultuaan nimeni Pavlos huudahti: "Tiina Lillak!" ja kertoi kuinka oli käynyt kätensä vuoksi Munkkiniemessä Tiinalla hermoratahieronnassa. Illallisen jälkeen hipsin hotellille ja istuin vielä hetken parvekkeella ja seurasin öistä kaupunkia. Ihana päivä!