Folegandros ja Naxos - kaunis ja rohkea!

(Kotona jälleen. Pahoittelen vielä bloggaukseni äkillistä lopettamista, mutta tekniikka tekee välillä oman mielensä mukaan. Tässä lyhyesti sanoin ja kuvin loppulomani kulku ja kommellukset: 5 päivää, kolmessa osassa.)


Osa 3/3, Tapahtumat 25. - 26.9


Sunnuntai 25.9.

Aamulla heräsin aikaisin virkeänä ja levänneenä. Sain jälleen mahdollisuuden ihailla parvekkeeltani kaunista auringonnousua.

Aamupäivän kulutin loikoiluun, aamupalan nauttimiseen rantatavernassa ja valokuvaamiseen kauniissa Karavostatosissa.

Klo 12.30 nousin jälleen laivaan ja nyt kyseessä oli uusi tuttavuus: NEL Linesin Aqua Spirit. Matka Naxokselle kesti reilut 2,5 tuntia ja alkumatkasta meno oli aika keinuvaa. Kyllä huomaa syksyn jo saapuvan.

Naxoksen satamassa kävi kuhina. Löysin hotellintarjoajien seasta Pension Ocean View`n edustajan joka oli siellä odottamassa minua. Hotelli sijaitsee Naxoksen kaupungin laidalla, rauhallisella alueella noin 10 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta.

Huone oli tilava ja erittäin mukava. Parveke oli melkein huoneen kokoinen ja sieltä avautui hieno maisema merelle ja kaupungin yli.

Hinta yhdeltä yöltä oli 20 euroa ja se sisälsi lisäksi buffetaamiaisen (paistettuja ja keitettyjä munia, pekonia, nakkeja, leipää, leikkeleitä, jugurtteja, muroja, mehua, kahvia, hedelmiä jne). Hinta-laatusuhde oli siis enemmän kuin hyvä.

Saatuani huoneen kello lähenteli jo neljää ja päivä oli jo pitkällä. Lähdin Naxoksen kaupungin keskustaan katsomaan oliko elämä siellä entisellä mallillaan. Suuntasin kulkuni kahvila Sciroccoon. Siellä kohtasin ystäväni Athenan ja muun tutun henkilökunnan. En ollut kertonut Athenalle tulostani etukäteen joten äkillinen saapumiseni oli hauska yllätys. Olemme Athenan kanssa pitäneet yhteyttä näiden vuosien aikana, mutta minut yllätti se että kaikki muutkin työntekijät kahvilassa muistivat minut. Tuntui hyvältä jälleen saada iloinen ja kotoisa vastaanotto.

Söin Athenan suosituksesta pienen mezekokoelman kreikkalaisia herkkuja lounaaksi ja vaihdoimme kuulumisia sen minkä Athena töiltään ehti. Parin tunnin jälkeen Athena pääsi siestalleen ja saatteli minut satamakadulle josta minä jatkoin vesiostosten kautta hotellilleni ja Athena kotiinsa syömään ja lepäämään. Sovimme, että näemme vielä illalla uudelleen.

Illalla kävin syömässä tavernassa joka oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen ensimmäisellä reissullani. Tilasin kalalautasen ja se olikin hyvä valinta. Isolla lautasella - oikeastaan tarjottimella - oli salaatin ja tsatsikin lisäksi friteerattuja pieniä kaloja, grillattuja sardiineja, jotain isompaa kalaa grillattuna, jättikatkarapuja, friteerattua mustekalaa jne. Herkkua!

Illallisen jälkeen menin vielä Sciroccoon istumaan iltaa. Kovin myöhään en kuitenkaan jaksanut iltaa jatkaa, sillä aamulla olisi aikainen herätys laivan lähtiessä jo klo 9.30.



Maanantai 26.9.

Aamulla heräsin herätyskelloon... olisin voinut nukkua pidempäänkin. Nopeasti kävin suihkussa ja laitoin kamat kasaan. Kello 8.30 laskeuduin ison laukkuni kanssa alas aamupalalle. Hotellin tarjoama aamiainen tosiaan oli yllättävän runsas ja antoi hyvät eväät edessä olevalle 5,5 tunnin merimatkalle kohti Ateenaa. Syötyäni hotellin isäntä nosti laukkuni autoonsa ja kyyditsi minut satamaan.

Haikeissa tunnemissa jälleen Blue Star Paroksen takakannella katselin loittonevaa Naxoksen kaupunkia ja saarta.

Laiva pysähtyi ennen Pireausta vielä Paroksella ja tuli viimeistään silloin melkeinpä täyteen.

Aivan aikataulussaan klo 15.00 Blue Star Paros saapui Pireaukseen ja minun reissussani jälleen ympyrä sulkeutui. Mukavaa oli taas vaihteeksi olla Pireauksen satamassa päivänvalossa ja suunnistaminen vanhalle tutulle hotellille kävi helposti, iltapäivän ruuhkasta huolimatta.

Iltapäivällä hoidin vielä viimeisiä tuliaisostoksia (Frappejauhetta pääasiassa), kiertelin Pireauksessa ja kävin syömässä. Kävin myös tarkistamassa mistä bussi X96 lentokentälle lähtee. Tarkoituksenani oli lähteä seuraavana yönä klo 4.00 lähtevällä bussilla. Jo Naxoksella hotellin isäntä oli sanonut että julkinen liikenne suunnittelee lakkoa ko. ajalle ja vähän alkoi jännittää mitenköhän käy. Maanantai-iltana Pireaus Dream hotellissa sanottiin, että mahdollinen lakko alkaisi vasta tiistaina aamulla, ei vielä yöllä. Ja jos bussit olisivatkin lakossa, taksit eivät. Piti siis kuitenkin varautua siihen, että jos bussi ei kulje, on otettava taksi.

Menin ajoissa nukkumaan klo 2.30 kohdalle asettamaani aikaista herätystä silmällä pitäen. Lopussa alkoi olla tämä reissu ja edessä olisi vain pitkä, pitkä matkapäivä kohti kotisuomea.

Rakkaudesta ruokaan se kissakin vaan puree...

(Kotona jälleen. Pahoittelen vielä bloggaukseni äkillistä lopettamista, mutta tekniikka tekee välillä oman mielensä mukaan. Tässä lyhyesti sanoin ja kuvin loppulomani kulku ja kommellukset: 5 päivää, kolmessa osassa)


Osa 2/3, tapahtumat 24.9.

Lauantai 24.9.

Lauantai ja lähtöaamu... jälleen.

Heräsin hyvissä ajoin ehtiäkseni nauttia hotellin aamupalan ja sen jälkeen mennä ostamaan lipun klo 11.25 lähtevään Express Pegasus laivaan Folegandrokselle. Pakkasin laukut valmiiksi jo ennen aamupalaa, ja myöhemmin olinkin kiitollinen että näin tein.

Aamupalalla keräsin tapani mukaan buffetista tarjottimelleni kahvia, pari leipäpalaa, juustoa, kinkkua, hedelmiä ja tuoremehua ja menin ulos terassille istumaan. Nautin aurinkoisesta säästä ja fiilistelin jo valmiiksi tulevaa laivamatkaa ja jälleen uuden saaren kohtaamista. Tapansa mukaan myös terassilla pyörivät kissat olivat löytäneet minut ja halusivat osansa aamupalastani.

Ja ainahan minun lautaseltani jotain kavereillekin liikenee. Tänä aamuna kuitenkin enemmän kuin oli tarkoitus...
Säästin vähän kinkkua leivältäni. Otin kinkkusiivun ja roikotin sitä peukalon ja etusormen välissä tiputtaakseni sen vieressäni naukuvalle kissalle. Kävi kuitenkin niin että kun avasin sormeni kinkkusiivu ei irronnutkaan vaan jäi peukalooni kiinni. Ja ennen kuin huomasinkaan kissa hypähti kohti kinkkua ja JURSK! Iski hampaansa samalla syvälle peukalooni.

Otin hetkisen lukua kivusta ja sitten alkoi huimata. Ei niinkään peukalon päästä valuva veri vaan ajatus seurauksista. Mitä minä nyt teen!?! Samalla kun lypsin verta ulos haavasta, ajatukseni sinkoilivat tulehduksissa, bakteereissa, verenmyrkytyksessä, hiirissä ja takapihan roskiksissa. Toisaalta entisenä kissanomistajana tiedän että kissat ovat ehkä maailman puhtaimpia eläimiä... mutta mikähän mahtaa olla tämän kyseisen missen laita? Nälkä sillä ainakin oli. Huh huh.

(Kuvan kissa ei liity tapaukseen...) :-)




Kelasin päässäni vaihtoehtoja. Pitäisikö minun mennä lääkäriin ja ehtisinkö ylipäätään? Olin aikaisemmin bussimatkallani Choraan nähnyt ylhäällä, vähän ennen Choraa, talon jonka edessä oli ollut parkissa ambulanssi. Päättelin, että rakennus olisi saaren lääkäriasema. Kello oli vähän yli kymmenen. Laivan lähtöön olisi reilu tunti aikaa.

Palautin aamiaisastiat sisälle ja ryntäsin kylälle. Hoksasin, että voisin ainakin käydä apteekissa kysymässä heidän mielipidettään. Matkalla apteekkiin ohitin lipputoimiston ja vastoin kaikkea järkeä kävin ostamassa lipun laivaan. Olin päättänyt lähteä Folegandrokselle ja niin myös meinasin tehdä, yllättävästä käänteestä huolimatta.
Apteekissa henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä ja avuliasta. Minua palvellut nuori tyttö sanoi ettei voi oikein ottaa tilaani kantaa ja että minun kannattaisi käydä lääkärissä ottamassa jäykkäkouristusrokote. Muistelin, että minulla rokote olisi vielä voimassa mutten halunnut ottaa riskiä. Ostin rokotteen (10 euroa). Tyttö vahvisti käsitykseni lääkärin sijainnista; minun pitäisi päästä ylös Choraan ottaakseni piikin. Bussilla en sinne mitenkään ehtisi... Taksia en tiedä olisinko saanut, mutta ainut vaihtoehto joka minulle tuli mieleen oli Bobby ja hänen pieni punainen Fiat Unonsa.

Apteekki tarjosi minulle stryrox-pakkausta ja jäitä rokotteen Folegandrokselle kuljettamista varten, mutta päätin yrittää ehtiä ylös kylään ja takaisin alas ennen laivan lähtöä. Farmaseutti soitti vielä lääkärille, varmisti että hän oli paikalla ja kertoi että olin tulossa rokote mukanani.
Kiiruhdin hotellille ja etsin Bobbyn käsiini. Nolona kysyin voisiko hän vielä kerran auttaa minua. Bobby oli samaan aikaan sekä kauhistunut että huvittunut kun kerroin mitä oli tapahtunut. Sanoin, että minulle sitä sattuu ja tapahtuu...
Kävin hakemassa valmiiksi pakatut laukkuni huoneestani, heitin ne auton takakonttiin ja niin sitä taas mentiin. Bobbyn pieni punainen Fiat ulisi ja vinkui huristaessaan ylös serpentiinitietä kohti Choraa.

Lääkäriasemalla nuori lääkäri osasi odottaa meitä ja sanoikin minulle heti alkajaisiksi: "Älä huoli, et sinä tähän kuole!" Rokote olkapäähän, nopeat jutustelut (lääkäri oli juuri elokuussa ollut lomamatkalla Helsingissä) ja sitten vauhdilla takaisin alas kylään. Saavuimme satamaan klo 11.10. Bobby totesi että ehtisin vaikka kahville vielä...
Pian laiva saapuikin ja jälleen seisoin takakannella kuvaamassa loittonevaa Serifosta.
Aamuisista tapahtumista huolimatta minulle jäi todella hyvät muistot saaresta ja sen ihmisistä. Bobby ei laskuttanut mitään pyykeistä, ei autonkuljettajana toimimisestaan eikä tietokoneensa käyttämisestä. Ei, vaikka pyysin. Lääkäri ei ottanut minkäänlaista maksua toimenpiteestään. Kaikki toivottelivat minut tervetulleeksi uudelleen. Niin ja se aamuinen kissa... raukka oli niin nälkäinen, että meille sattui vahinko.



Muutaman tunnin päästä Express Pegasus saapui Folegandrokselle. Olin varannut huoneen Karavostasiksen satamakylästä. Suurin osa turisteista majoittuu saarella muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Choraan, mutta minä päätin nukkua yhden ainokaisen yöni satamakylässä. Seuraavana päivänä lähtö Naxokselle olisi kuitenkin jo klo 12.30.

Hotelli Pelagoksen isäntä oli minua satamassa vastassa ja kyyditsi minut ja yhden pariskunnan hotelliinsa. Huone oli pelkistetty, mutta tilava ja ihan siisti. Hintaan 25 e/vrk kuului perusvarusteet + wi-fi.

Iltapäivällä tutustuin Karavostatiksen kylään, kävin ostamassa vettä, söin välipalaa ja oleskelin rannalla.

Ennen iltamenoja pesaisin pari mustaa mekkoani ja ripustin ne henkarissa parvekkeelle kuivumaan. Illalla sitten hyppäsin bussiin ja ajelin Choraan. Tarkoituksenani oli syödä siellä illallista ja tulla sitten viimeisellä bussilla takaisin.
Ehdin juuri ja juuri nähdä huikeat maisemat ja kauniin auringonlaskun joka avautuu aukiolta johon bussi kyytiläiset jättää. Folegandroksen Chorasta tulee mieleen Santorini sillä kylä on rakennettu jyrkänteen reunalle, aivan kuin esim. Fira tai Oia calderan reunalle Santorinilla.

Kiertelin kylässä joka on aivan hurmaavan idyllinen ja kaunis. Joka puolella on toinen toistaan houkuttelevampia kahviloita, tavernoita, musiikkibaareja ja pieniä putiikkeja. Talojen ja kortteleiden välissä olevilla aukioilla, suurten puiden lehvien alla levittäytyy kahviloiden pöydät ja iloisena leikkivät lapsilaumat.

Harmittelin heti että minulla olisi saarella aikaa vain yksi yö. Tänne palaan varmasti takaisin!

Söin illallista yhdessä loistavassa tavernassa (jonka nimeä en tietenkään muista): vihersalaattia, possusouvlakin ja viiniä.

Naurettavan pienen laskun mukana tuli vielä kaksi leivosta...

Turistikauden ollessa jo lopuillaan bussiliikenne satamakylän ja Choran välillä oli jo vuorojen osalta harventunut ja niinpä viimeinen bussi takaisin satamaan lähti jo klo 21.30. Niinpä olinkin hotellilla ajoissa. Huomasin kuitenkin huoneeseeni tullessani, että toinen pesemistäni mekoista ei ollutkaan enää parvekkella roikkumassa. Arvelin, että tuuli oli heittänyt mekon alas parvekkeelta. Otin taskulamppuni ja aloin tähyilemaan ympäristöön. Siellähän se mekko roikkui pienen palmun latvaoksilla parvekkeen vieressä. Vähän aikaisemmin tekstissä on kuva hotellista; minun parvekkeeni on kuvassa vasemmalla, P-kirjaimen alapuolella... ja puskat siinä vieressä.
Pelkällä kädellä kurkottamalla en ylettynyt mekkoon, mutta kun hain toisen henkarin avukseni, yletyin noukkimaan mekon parempaan talteen. Ja sitten nukkumaan.

Hiljainen Chora ja upea Psili Ammos

(Kotona jälleen. Pahoittelen vielä bloggaukseni äkillistä lopettamista, mutta tekniikka tekee välillä oman mielensä mukaan. Tässä lyhyesti sanoin ja kuvin loppulomani kulku ja kommellukset: 5 päivää, kolmessa osassa)

Osa 1 / 3 - tapahtumat 22. - 23.9.



Torstai 22.9.

Päivä oli suhteellisen pilvinen ja aamulla jopa ripautti hieman sadetta. Totesin, että on loistava päivä lähteä käymään Serifoksen Chorassa. Alhaalta satamakylästä pääsi ylös bussilla (1,60 e / suunta) joka liikennöi tasatunnein sinne ja puolelta aina takaisin.

Chora oli kaunis ja perikreikkalainen, mutta aivan vailla minkäänlaista elämää.

En löytänyt yhden yhtä kahvilaa tai tavernaa mistään. Kirkkokaan ei ollut auki. Kiertelin siis reilun tunnin ja kuvasin maisemia.

Ylhäältä oli todella upeat näkymät yli satamakylän ja muille lähisaarille. Kirkkaalla säällä näkyvyys olisi ollut vieläkin parempi.

Paluumatkalla satuin onnekkaasti bussiin, joka toimitti samamalla koululaiskuljetusta. Hauskaa oli katsella ja kuunnella paikallisten ala-asteikäisten äänekästä touhuamista, vaikka mitään en mistään ymmärtänytkään.

Iltapäivällä kiertelin ja valokuvasin ja söin kevyttä lounasta.

Ruualle oli muitakin ottajia.... ja kaikki saivat osansa.

Alkuillasta sitten tapahtui se kohtalokas tekninen katastrofi. Yht´äkkisen vikatilanteen ja koneen pakotetun sammuttamisen jälkeen Windows ei vaan enää suostunut käynnistymään. Hotellin isäntä Bobby yritti auttaa, samoin veljeni kotosuomesta, mutta totesin että parempi jättää huollot ammattilaisille ja palata asiaan Suomessa.

 Bobby ystävällisesti ilmoitti, että saan käyttää hänen konettaan niin paljon kuin tarvitsen, mutta totesin että ehkä onkin parempi vaan antaa periksi.... Oman miniläppäri idea ja hyvä puoli on ollut se, että olen voinut kirjoittaa juuri silloin kun minusta on siltä tuntunut; laivamatkojen aikana, lounaan päätteeksi, kahvilassa istuessa, aamuisin kun ei jaksa vielä nousta sängystä tai iltapäivisin siestan aikaan.
No, täytyy myöntää: harmitti aivan vietävästi! Bobby kuitenkin sai minut ajattelemaan ja olemaan kiitollinen että minulle itselleni ei ollut sattunut mitään. Tietokone on kuitenkin vain materiaa ja korvattavissa. Aivan totta!


Perjantai 23.9.

Aamupalan jälkeen päivitin blogiin "ilmoitusviestini" ja lähdin tosiaan rannalle viettämään päivää. Pilvet olivat kaikonneet kovan tuulen ansiosta ja päivästä näytti tulevan loistavan aurinkoinen. Bobby oli harmitellut kun minulla ei ole ajokorttia, enkä siis voisi vuokrata autoa tai skootteria. Serifoksen parhaat rannat olisivat kuitenkin kauempana Livadin kylästä.
Niinpä hän (jo säälistä kai) lupasi heittää minut haluamalleni rannalle autollaan. Ja hakea iltapäivällä pois. Olin todella otettu vieraanvaraisuudesta ja tottakai tartuin tarjoukseen. Pakkasin siis rantakassin valmiiksi ja niin sitä mentiin. Bobbylla on pieni punainen Fiat uno joka on saavuttanut jo 25 vuoden kunnoioitettavan iän!

Lähdimme ajamaan Livadista pohjoiseen ja matkalla Bobby näytti minulle kolme eri rantaa: Agios Sostis, Psili Ammos ja Agios Giannis. Sain valita mieluisimman (valitsin Psili Ammoksen) ja niin Bobby jätti minut tien varteen.

Ihastuksissani laskeuduin portaat alas rantaan.

Ranta on aivan upea! Se onkin valittu aikoinaan Sunday Times -lehden toimesta yhdeksi Euroopan kauneimmista rannoista.

Psili Ammos on myös näistä rannoista ainut jossa on tähän aikaan vuodesta auki oleva taverna. Rannalla oli lisäkseni ainoastaan yksi pariskunta.

Päivä oli todella tuulinen ja hiekka lensi. En siis jaksanut kovin kauaa makoilla aloillani vaan kävelin ja nautin aalloista.



Iltapäivällä parkkeerasin itseni tavernan terassille ja söin kreikkalaisen salaatin lounaaksi.

Tarpeeksi kauan rannalla oleskeltuani kiipesin portaat ylös ja soitin Bobbylle että minut voi tulla noutamaan.

Hotellilla kävin suihkssa, lainasin Bobbyn tietokonetta ja tein jatkosuunnitelmia.



Lentoni lähtee Ateenasta tiistaina aamulla niin aikaisin, että lentokentällä on oltava jo klo 5.30. Serifokselta en pääsisi maanantaina enää Pireaukseen joten minulla oli oikeastaan kaksi vaihtoehtoa; joko lähteä huomenna lauantaina jatkamaan matkaa tai sitten vasta sunnuntaina. Minun on siis joka tapauksessa siirryttävä vielä jollekin isommalle saarelle (Paros, Naxos, Santorini, Ios) jotta pääsisin maanantaina Pireaukseen.

Minulla oli kuitekin vielä mielessäni yksi saari jonka haluaisin nähdä: Folegandros. Niinpä tein päätöksen. Huomenna lauantaina matkaisin Folegandrokselle yhdeksi yöksi ja sieltä sitten sunnuntaina Naxokselle. Naxoksen valitsin siksi, että siellä minulla on v. 2009 reissulta tuttuja joita en ole nähnyt pariin vuoteen ja sieltä pääsisi kätevästi ja ihmisten aikoihin Pireaukseen maanantaina.

Tein hotellivaraukset loppuaikaa ajatellen Booking.com:in kautta: Folegandroksen ja Naxoksen lisäksi myös Pireaukseen ja tarkistin danae.gr sivuilta lautta-aikataulut.

Illalla kävin syömässä ja tapasin reissuni toisen suomalaisen. Juttelin tapani mukaan pöytäni ympärillä pyörivälle kissalle suomea ja yht´äkkiä viereisessä pöydässä ollut nainen vastasi minulle. Hän oli jo lopettanut illallisensa ja ehdimme jutella vain hetken. Nainen oli ollut Serifoksella jo useampana vuotena ja tykkäsi paikasta todella paljon.

Blogi lomailee...

Huomenta lukijat!

Nyt on sattunut niin hauskasti jotta uskollinen kumppanini ja matkatoverini Acer minikannettava on sanonut yhteisen sopimuksemme irti ja aloittanut lomansa. Avattaessa se ilmoittaa sininen ruutu kirkuen jotta nyt on iso ongelma.

Puhelimella tavoittamani mikrotuki (armas veljeni) kertoi karua kuultavaa: kovalevy on finito ja kaput.

Mukanani olevilla tekniikkalaitteilla (matkapuhelin ja ipod) en ala blogitarinaa naputtelemaan samoin kun en aio oleskella savuisissa nettikahviloissa tuntitolkulla. Valokuvatkin ovat toistaiseksi tallessa vain kameran muistikortilla.

Suuntaan siis loppuajaksi kulkuni rannalle ja raportoin tarvittavat kommellukset kunhan palaan Suomeen. Ellen sitten kohtaa jotakuta mukavaa jorgosta jolla on tietotekniikka hallussa. :)

Nyt kirjoitan hotelli Maistralin omistajan Bobbyn koneella. Ja onnistuuhan kirjoittaminen aika mukavasti paitsi et kirjoittaminen ilman et sanoissa ei olisi ollenkaan aakkosia (kuvitelkaa pisteet) on haasteellista. Tahan asti se tassa tekstissa onnistui...

Kiitos lukijat tahanastisesta ja palaillaan!

Paluu Serifokselle

Keskiviikkoaamustani on Pekka Ruuska aikoinaan laulanut: "Kurkku kipeänä aamuun ankeaan, kuka käski mennä alasti nukkumaan... Ja jättää ILMASTOINNIN päälle??"

Heräsin siis siihen, että oli kylmä ja kurkku tietenkin kipeä. Illalla palattuani Apolloniasta olin tietenkin mennyt vielä Old Captain´s Bariin "muutamalle" ja siinähän se ilta oli sitten vierähtänyt pikkutunneille asti. Ensin olimme Kellyn kanssa (joka oli vapaalla itse sinä iltana) istuneet hollantilaisen porukan kanssa ja kun he lähtivät nukkumaan, tuli iloinen ryhmä ruotsalaisia turisteja yömyssylle. No, varmaan arvaattekin, että mukavastihan se ilta siinä meni.


Olin mennyt nukkumaan joskus klo 2.30 aikoihin ja jättänyt ilmastoinnin päälle. No, ei se mitään. Sammutin sen ja jatkoin uniani. Lomalla parasta on se kun saa nukkua jos nukuttaa ja herätä aikaisin ilman herätyskelloa jos siltä tuntuu.


Vasta muutamaa minuuttia vaille puolen päivän keräsin tavarani ja luovutin huoneen.

Suuntasin Cafe Stavrokseen aamupalalle. Päätin samalla myös aikaistaa paluutani Serifokselle. Laivavaihtoehtoja olisi tälle päivälle kolme, joista aikaisin lähtisi klo 14.10 ja myöhäisin vasta klo 19.30.

Olin ensin ajatellut viettää päivän Kamaresissa esimerkiksi rannalla loikoillen ja lähteä vasta illalla, mutta koska taivas oli täydessä pilvessä päätin lähteä jo klo 14.10 lähtevällä laivalla. Sitäpaitsi olin saanut jos sen mitä Sifnokselta tulin hakemaankin! :-)

Aamupalan jälkeen ostin laivalipun (13 euroa tällä kertaa) ja kävin vielä Old Captain´s Barissa heittämässä hyvästit. Lupasin palata jälleen takaisin, mutten ehkä enää tänä vuonna...

Kahden aikoihin saapui laiva, Adamantios Korais. Siinäpä paatti, jolla en ole ennen matkustanutkaan.

Kun saavuin takaisin hotelli Maistraliin, huoneessani odotti ihana yllätys. Edellisenä päivänä olin Bobbyltä kysynyt onko kylässä pesulapalvelua. Vastattuaan kieltävästi Bobby sanoi että voisin jättää pyykin hänelle ja pesu onnistuu hotellin puolesta. Niinpä nyt palatessani odotti sängyllä siististi viikattu kasa puhtaita vaatteita ja pinon päällä kaksi suklaalevyä. Tämä jos mikä on palvelua!

Sateen (lomani ensimmäisen!) ropistessa parvekkeella otin iltapäivätorkut. Myöhemmin illalla suuntasin jälleen kylälle illalliselle. Nyt teki mieli jotain kevyttä ja tuoretta. Tomaatti-kurkkusalaattia, vihersalaattia ja grillattua mustekalaa siis!

Illalla ennen nukkumaan menoa juttelin vielä Bobbyn kanssa. Säätila oli tosiaan muuttumassa ja kyselin millaista ennustetta hän antaisi tuleville päiville. Kamaresissa nimittäin alkoi tiistai-iltana tuulla todella kovaa ja tänä aamuna siellä oli ihan pilvistä. Iltapäivällä täällä jo satoi pienen kuuron ja Bobby kertoi että se oli ensimmäinen sade sitten toukokuun. Syksy on siis saapumassa tännekin.

Vertailimme eri nettisivujen ennusteita ja totesimme että pääosin tulee olemaan aurinkoista lähipäivinä, mutta sateen mahdollisuus on olemassa.